Kanta-Häme

Kouluni on kotini

Aamuheräämiset. Ne ovat aina olleet Anterolle vaikeita. Erityisen vaikealta herääminen tuntui arkisin, kun olisi pitänyt lähteä kouluun. Usein Antero päättikin jäädä kotiin.
Joutilaisiin päiviin oli keksittävä tekemistä.
 
– Suoraan sanottuna olin tyhmä kakara. Opin, mitä on juominen, joten aloin sitten juoda. Koulu ei kiinnostanut yhtään, muistelee nyt 17-vuotias ysiluokkalainen.
 
Harvialaan saapuessaan Antero oli 12-vuotias. Se on alaikäraja koulukotiin otettaville nuorille.
Koko ikänsä Helsingissä asuneelle pojalle maalaismaisema tuntui liian hiljaiselta. Sopeutuminen joukkoon tuntui vaikealta, ja usein Antero halusikin olla ihan rauhassa.
 
Päivisin hän istui koulukodin pihassa seisseen traktorin hytissä ja katseli, kun talonmies teki hommia.
 
Traktorista on kulunut nyt reilut neljä vuotta. Koulukodissa Antero on kasvanut melkein täysi-ikäiseksi ja ehtinyt oman arvionsa mukaan tutustua noin kahteen sataan uuteen ihmiseen.
 
– Olen ollut myös perhetukikeskuksessa. Tämä on Suomen rennoin koulukoti. Täällä ei olla yhtä tiukkoja kuin muualla, hän sanoo.
 
Koulukoti on sijaishuollon viimeinen vaihtoehto. Nuori sijoitetaan koulukotiin, kun muut paikat eivät ole onnistuneet auttamaan tai kun ne kieltäytyvät ottamasta nuorta vastaan.
 
Lähes kaikki koulukotiin sijoitetut lapset ja nuoret ovat huostaanotettuja, joilla on taustallaan suuria ongelmia koulunkäynnissä, päihdeongelma sekä psykiatrista hoitoa. Noin puolella on myös jonkinasteista rikostaustaa.
 
Vielä parikymmentä vuotta sitten koulukoti oli profiloitunut ensisijaisesti rangaistuslaitokseksi pikkurikollisille. Nykyään koulukotiin saapuvalla nuorella on usein päällekkäin useita diagnooseja: tarkkaavaisuushäiriöitä, agressiivisuutta, seksuaalista hyväksikäyttöä.
 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan lasten ja nuorten keskinäiset erot ovat kasvaneet. Masennus ei sinänsä määrällisesti ole lisääntynyt, mutta ne, joilla menee huonosti, menee koko ajan yhä huonommin.
 
Harvialan koulukodin kasvatusjohtajan Tapio Vesan kokemuksen mukaan vanhemmuus on kriisissä.
 
– Kun eronnut vanhempi löytää uuden kumppanin, ei uudessa perheessä välttämättä enää olekaan tilaa teini-ikäiselle. Itsensä korostamisen kulttuuri on tehnyt sen, että ihminen voi hylätä jopa oman lapsensa, jos tämä ei sovi kuvioon.
 
Kun nuori sitten etsii uusia ja erilaisia yhteisöitä joihin kuulua, voi hän tehdä myös vääriä valintoja.
Anteron aamuheräämiset eivät vuosien mittaan ole juurikaan helpottaneet.
 
Koulu alkaa joka arkiaamu kello 8.30. Myöhästymisestä sanktioidaan, sillä oppivelvollisuuden suorittamisella on koulukodissa tärkeä rooli.
 
Koulun erityisopettaja Teemu Väisänen on työskennellyt Harvialassa seitsemän vuotta. Sinä aikana hän on harjoittanut opiskelumuotoja, joista perinteisten koulujen opettajat voivat useimmiten vain haaveilla.
 
Viiden oppilaan luokissa aamupäivä pyhitetään kognitiiviselle, luokkahuoneessa tapahtuvalle opiskelulle. Iltapäivisin opettajat oppilaineen patikoivat luonnossa eväät mukanaan tai suunnistavat Amazing Race-hengessä laitoksen omilla autoilla ympäri kaupunkia.
 
– Kyllähän resurssit ovat ihan toista luokkaa kuin kaupungin puolella.
 
Resursseilla Väisänen tarkoittaa rahaa. Sitä koulukodit saavat valtion lisäksi muun muassa THL:lta, joka tekee koulukodeissa säännöllisesti myös tutkimustyötä.
 
Tuorein tutkimus Harvialassa tehtiin kuluneena talvena, kun koulun entinen erityisopettaja Sirpa Koskinen väitteli yrittäjyyskasvatuksen hyödyistä vaativassa erityisopetuksessa.
 
Koska koulukodin kirkkaimpana tavoitteena on jatko-opintokelpoisuus sekä peruskoulun päättötodistus, koulunkäynnistä pyritään tekemään mahdollisimman mukavaa.
 
Koulukodin koulunkäynti on vapaampaa verrattuna niin sanottuun tavalliseen erityisopetukseen. Kaikkien opinnot eivät tästäkään huolimatta aina edisty.
 
– Aikataulujen lisäksi myös oppilaiden keskinäiset suhteet tuottavat välillä ongelmia. Meidän oppilailla ei ole yhtäläisiä keinoja kohdata ristiriitoja, mutta niitä taitojahan täällä juuri opitaan. Yhteiskuntakelpoisuutta, Väisänen toteaa.
 
Koulumaailmassa teoilla on seuraamukset. Jälki-istunnon sijaan opettajat ottavat oppilaita puhutteluun tai nipistävät vapaa-ajan riennoista. Laki sallii myös muita kurinpitokeinoja.
 
Koulukodilla on oikeus rajoittaa huostaanotettujen lasten yhteydenpitoa tai liikkumista enintään seitsemän päivän ajaksi ja sijoittajalla, siis sosiaalitoimella, jopa kuukaudeksi.
 
Henkilökunnalla on oikeus myös takavarikoida oppilaiden omaisuutta, tehdä henkilötarkastuksia ja huumeseulontoja.
 
Liikkumista rajoitetaan tavallisesti tilanteessa, jossa nuori karkailee lomapaikastaan. Tällöin loma keskeytyy, ja nuori palautetaan koulukotiin.
 
Lomapaikka on aina ilmoitettava etukäteen jo koulukotiin muutettaessa. Tavallisimmin lomapaikka löytyy vanhempien tai muiden sukulaisten luota. Kasvatusjohtaja Vesan mukaan joukossa on myös lapsia, joiden ainoa mahdollinen lomapaikka on toinen lastensuojelulaitos.
 
– Meidän koulun ensisijaisena tavoitteena on, että kaikki saisivat peruskoulun suoritettua. Se yleensä myös saavutetaan, jos sijoitus kestää riittävän kauan.
 
Tutkimusten mukaan kolmasosa koulukodin käyneistä integroituu yhteiskuntaan ongelmitta ja toinen kolmannes syrjäytyy.
 
Loppujen kohtalosta määrää se, ottavatko he vastaan sosiaalitoimen tarjoaman jälkihuollon ja miten omat läheiset ja perhe antavat tukea.
 
Tämän vuoden lokakuussa Antero täyttää 18. Ennen sitä tarkoituksena olisi saada peruskoulu suoritettua. Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä hän ei ole ajatellut.
 
– Elän päivä kerrallaan.
 
Harvialan koulukoti muutti uusiin tiloihin kosteusvaurioiden vuoksi alkuvuodesta.
 
Kolmisen kuukautta sitten myös Antero joutui luopumaan omasta asunnosta, jossa oli oma suihku ja keittiö, ja muuttamaan kahden muun pojan kanssa rivitalon kaltaiseen asuntolaan. Itsenäisyyden tilalle hän sai telkkarin omaan huoneeseen.
 
Kun koulua ei ole, pojat pelaavat tietokoneella ja käyvät kuntosalilla tai HPK:n peleissä. Välillä Antero joutuu ”vanhemman oikeudella” myös komentamaan kämppiksiään.
 
Harrastaa saa vapaasti, mitä haluaa, mutta koulukodin alueelta saa poistua ainoastaan aikuisen seurassa.
 
Alkoholi tuottaa edelleen silloin tällöin päänvaivaa. Viime kesänä Antero oli tikattavana sairaalassa lyötyään kätensä täydellä voimalla ikkunalasin läpi.
 
Nyt humalaiset sekoilut saavat Anteron mukaan kuitenkin riittää. Kevät on koulunkäynnin aikaa.
 
– Faija on luvannut Espanjan-matkan, jos saan suoritettua ysiluokan. Olen muutenkin siinä iässä, että vanhempia kannattaa kuunnella, jotta saisi ajokortin, hän sanoo ja virnistää.
 
Muita tulevaisuuden suunnitelmia Anterolla ei toistaiseksi ole.
 
– Olisi kyllä ihan kiva päästä jo pois. Tänne tulee koko ajan vain nuorempia. 
 
Anteron ja Waltterin perheiden toivomuksesta poikien sukunimiä ei julkaista.

Päivän lehti

9.4.2020