Kanta-Häme

Kouluohjaajien taidot yksiin kansiin

Hämeenlinna

– Yllätyskyykky! kouluohjaaja Ria Paloposki huutaa ja kyykistyy nopeasti.

Jukolan koulun alakoululaiset pongahtavat Paloposken perässä kyykkyyn. Päivään pitää saada hieman liikuntaa, siksi kyykkykeskeytys.

Kouluohjaajana yli 7 vuotta työskennelleellä Paloposkella ja luokanopettaja Riitta-Liisa Ahjopalolla on vuosien mittaan kehittynyt selkeä työnjako.

– Yleensä riittää, että katsomme toisiamme. Silloin tiedämme, mitä pitää tehdä, sanoo Paloposki.

Kouluohjaajien tehtävänä on yksinkertaisesti auttaa oppilaita oppimaan, ja ammattikunta toimii varsinkin erityisopetuksessa opettajan lisäkäsiparina.

Toimenkuva on laaja, minkä vuoksi Hämeenlinna on tänä vuonna päättänyt alkaa kehittää satapäisen kouluohjaajakuntansa taitoja.

Paloposki on mukana kaupungin hankkeessa, jonka päätteeksi Hämeenlinnassa julkaistaan oma ammatillinen ohjekirja ohjaajille. Kaupungin palvelupäällikkö Nikke Keskisen mukaan yksi tavoite on saada ammattikunnan työtä näkyväksi.

– Aivan kuten on erilaisia opettajia, on myös erilaisia kouluohjaajiakin, Keskinen kertoo.

KAUPUNKI SAI opetusministeriöltä rahoitusta tälle vuodelle vaativan erityisopetuksen ja kouluohjaajatyöskentelyn kehitykseen. Keskisen mukaan määräraha olisi riittänyt noin yhden uuden kouluohjaajan palkkaukseen, mutta kaupunki päättikin käyttää määrärahat nykyisten ohjaajien koulutukseen.

Käytännössä työn tekevät neljä kouluohjaajaa, joista yksi on Paloposki. Nelikko kiertää kaikissa kaupungin kouluissa seuraten ohjaajien työtä ja haastatellen jokaista. Haastatteluiden tarkoituksena on kerätä ohjaajien kokemuksia siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Luokassa kouluohjaaja on usein opettajan kanssa, jolloin harvoin pääsee näkemään, miten muut ohjaajat työskentelevät.

– Olen ollut äärimmäisen etuoikeutetussa asemassa, kun olen päässyt seuraamaan yli 30 kollegan työtä, sanoo Paloposki.

Hän on huomannut, että jo kaupungin eri kouluissa ammatin toimenkuva vaihtelee. Oppilaan tarvitsema apu on hyvin erilaista riippuen siitä, millaisen opetuksen piirissä tämä on.

– Esimerkiksi Saaristen koululla, jossa on kaupungin vaikeimmin kehitysvammaiset lapset, ohjaajan työ on hyvin hoidollista. On lapsia, jotka eivät kykene käymään itse vessassa tai pukeutumaan, hän kertoo.

KOULUOHJAAJIEN ARVOSTUS on Paloposken mukaan viime vuosina kasvanut. Joillakin työpaikoilla on vielä opettajia, jotka ovat tottuneet työskentelemään luokassa yksin, ilman toista aikuista.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa.

Paloposki arvioi, että ohjaajien tarve voi tulevaisuudessa kasvaa, kun oppimisympäristöistä tehdään entistä avoimempia.

– Tässä työssä korostuvat vuorovaikutustaidot ja tietynlaiset tuntosarvet, eli se taito olla tilannetta aina askeleen edellä.

Palvelupäällikkö Keskinen pitää hanketta tarpeellisena. Hänen mukaansa kaupungilta puuttuu ammatilliseen ohjaukseen liittyvää materiaalia, vaikka hallinnollisesti ammattikunta on huomioitu hyvin.

Esimerkiksi kaikissa kunnissa kouluohjaajien esimies ei ole koulun rehtori, kuten Hämeenlinnassa.

– Hyvät käytännöt on tarkoitus saada leviämään. Kouluohjaajan työ on kuitenkin kovaa hommaa, siinä ollaan aivan iholla, sanoo Keskinen.