fbpx
Kanta-Häme

Metsävahdit pyrkivät estämään Hämeenlinnan ja UPM:n vanhojen metsien hakkuut Evon lähellä – Tarvittaessa metsässä osoitetaan mieltä

Greenpeace ja kaupunki ovat Taruksen metsienhakkuista napit vastakkain. Kaupunki paheksuu aktivistien huutelua somessa, mutta UPM:n kanssa järjestöllä on keskusteluyhteys. UPM:N ympäristöpäällikkö: "On tärkeää, että pystymme keskustelemaan"
Luontoliitto järjesti metsävahtien koulutusta lauantaina Padasjoella UPM:n metsissä, jotka sijaitsevat Evolle suunnitellun kansallispuiston laitamilla. Kuvassa punaisessa takissa Greenpeacen tiedottaja Mari Vaara. KUVA: Tomi Vesaharju

Luontojärjestöt Greenpeace, Luonto-Liitto ja Elokapina ovat ottaneet tähtäimeensä Hämeenlinnan kaupungin ja UPM:n omistamat vanhat metsät Evon retkeilyalueen sekä kaavaillun tiedekansallispuiston ympäriltä.

Tavoitteena on luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien suojeleminen kouluttamalla alueelle lisää metsävahteja.

Metsävahdit seuraavat sitä, aikovatko UPM ja kaupunki toteuttaa metsänhakkuita omistamissaan vanhoissa metsissä.

Luonnonsuojelullisesti arvokkaita vanhoja metsiä on Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimataisen mukaan muun muassa kaupungin omistamissa metsissä Taruksen retkeilyalueella Padasjoella, Kelkutteen pohjoispuolella.

Kaupungilla on meneillään alueella yhteensä noin 25 hehtaarin hakkuut. Valtaosa hakkuista on harvennushakkuita ja kaksi prosenttia avohakkuuta. Hakkuut tekee UPM.

Liimataisen mukaan kaupungin oli alun perin tarkoitus hakata alueella huomattavasti nykyistä enemmän, mutta kaupunki vähensi hakkuualaa, kun Greenpeace raportoi alueella löydetyistä uhanalaisista lajeista.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Kuva: Tomi Vesaharju

Hämeenlinnan kaupungin metsätalousinsinööri Mika Rantonen kiitteli helmikuussa viimevuotista hyvää keskusteluyhteyttä Hämeen luonnonsuojelupiiriin, jonka kanssa he tekivät katselmuksen Taruksen alueelle viime syksynä.

Voisiko Greenpeace olla asiasta kaupunkiin yhteydessä?

– Kaupunki tietää, mitä siellä on. Me nostimme jo kaksi vuotta sitten hakkuut esille ja kerroimme sekä UPM:lle että kaupungille, mitä uhanalaisia lajeja sieltä löytyy ja miksi hakkuut ovat huono idea. Hakkuita ei pidä tehdä. Se ei juttelulla muuksi muutu, Liimatainen sanoo.

Rantosen mukaan Greenpeace ei ole ollut heihin yhteydessä. Hän on pistänyt merkille järjestön “kirjoittelun somessa ja palstoilla”.

– He tekivät Taruksella luontokartoituksia, ja löysivät muun muassa silmälläpidettäviä lajeja. Siitä oli näyttävä sosiaalisen median kampanja. Ilmeisesti he ottivat yhteyttä poliitikoihin, ja kävimmekin keskustelua asiasta Mirka Soinikosken (vihr.) ja Sari Raution (silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja) kanssa jo pari vuotta sitten.

Rantosen mukaan viimeisimmät kohteet, joista löytyi luontoarvoja, käytiin läpi, ja hakkuiden ulkopuolelle jätettiin noin kolme hehtaaria.

– Yksi uudishakkuualue muutettiin jatkuvaan kasvatukseen. Käyttöilmoituksissa tämä näkyy vielä uudistushakkuina.

Talousmetsissäkin uhanalaisia lajeja

Rantonen kuvailee aktivistien tekemiä luontokartoituksia “kaikkien eduksi”.

– Metsänomistajalle ei siihen ole velvoitetta. Ei kukaan pysty Suomessa kaivamaan kaikkea. Talousmetsistä löytyy uhanalaisiakin lajeja väistämättä. Lahopuutakin on nykyisin metsissä aikaisempaa enemmän, sillä metsätaloudessa huomioidaan monimuotoisuutta entistä enemmän.

Kaupungilla on Taruksen metsissä käytössä FSC-sertifiointijärjestelmä, joka edellyttää muun muassa uhanalaisten lajien suojelun turvaamista.

Riittääkö sertifiointijärjestelmä ympäristöjärjestöille?

– Käsitykseni mukaan heille suojelu on ainoa ratkaisu, Rantonen toteaa.

Kuva: Tomi Vesaharju

Metsäaktivistit järjestivät lauantaina metsän inventointikoulutusta. He liikkuivat UPM:n omistamilla kohteilla etsimässä uhanalaisia vanhojen metsien lajeja.

Metsävahdeille opetetaan kartta-aineiston käyttöä, ja sitä, mistä löytyvät vireillä olevat hakkuusuunnitelmat. Heitä kannustetaan tutustumaan maastossa näihin “kiistakohteisiin”.

– Tärkeää on, että näitä suojelullisesti arvokkaita metsiä tehdään tunnetuksi, ja ihmisiä kannustetaan toimimaan omin keinoin niiden puolesta, Liimatainen kertoo.

Millä tavoin metsävahtijat estävät hakkuut?

– Eivät he niitä välttämättä estä. Toiminta on vahtimista ja alueen tunnetuksi tekemistä. Tarvittaessa voidaan osoittaa mieltä paikanpäällä, Liimatainen toteaa.

Nähdäänkö metsissä aktivisteja kettingeissä?

– Kettingit ovat vanhanaikaista tekniikkaa. Yleensä riittää paikalla oleminen.

Aktivistit luottavat sosiaaliseen mediaan ja asioiden tunnetuksi tekemiseen. Tavoitteena on, että ihmiset myös retkeilisivät näillä alueilla.

Luotatte siihen, että julkisuus keskeyttää hakkuut?

– Toki, mutta ympäristösertifikaatti kieltää uhanalaisten lajien esiintymisalueiden hakkaamisen. UPM ei halua kielteistä julkisuutta hakkaamalla suojelullisesti arvokkaita metsiä. Ympäristöjärjestöt joutuvat selvittämään suojeluarvot ja löytämään uhanalaiset lajit, mikä on nurinkurista, koska heidän pitäisi tehdä se itse, Liimatainen sanoo.

Myös UPM:llä hienoja vanhoja metsiä

Liimatainen paheksuu myös UPM:n hakkuusuunnitelmia Siperian vanhassa kuusikossa Taruksen retkeilyalueen länsipuolella.

– Löysimme sieltä uhanalaisia lajeja, kuten kantoraippa- ja rakkosammalta. Keväällä sinne on ilmestynyt muutama uusi avohakkuusuunnitelma.

Liimataisen mukaan Evon retkeilyalueen länsipuolella UPM:n omistamalla Koukkujärvien alueella on “hirveän hienoja vanhoja kuusikoita” ja alueella esiintyy muun muassa varpuspöllö.

UPM ympäristöpäällikkö Tuomas Kara kertoo, ettei tunne Evon ympäristöä palstakohtaisesti, mutta olettaa kyseessä olevan metsät, joiden osalta Greenpeace on ollut heihin yhteydessä.

– Saimme heiltä havaintoja uhanalaisista lajeista, eikä niitä kohteita toistaiseksi ole hakattu.

Karan mukaan UPM tarkastelee järjestön havaintoja ja “miettii kokonaisratkaisuja”. Kaikki UPM:n metsät ovat FSC-sertifikaatissa.

– Nämäkin kohteet käsitellään FSC-kriteerien mukaisesti. Alueita ei tulla käsittelemään siten kuin ne olivat alun perin hakkuusuunnitelmissa, vaan mahdolliset toimenpiteet suunnitellaan lajien ja niiden elinympäristövaatimusten mukaisesti.

FSC-kohteet jätetään hakkaamatta

Karan mukaan UPM ei jätä hakkaamatta suojelullisesti arvokkaita metsiä negatiivisen julkisuuden takia, vaan siksi, että niissä on aitoja suojelullisia arvoja.

– Lakien ja sertifiointikriteerien vaatimusten mukaiset kohteet jätämme käsittelyn ulkopuolelle. FSC on tiukin Suomessa käytössä oleva kriteeristö ja ympäristöjärjestöt ovat vahvasti mukana sen neuvotteluprosesseissa, Kara kertoo.

Mitä mieltä olet, kun metsäaktivistit tekevät luontoinventointeja UPM:n metsissä häiriten metsätaloustoimintaa?

– Suomessa on yli 20 000 metsälajia, eikä meillä ole näin laajaa lajitason osaamista, siksi tarkastelemme mahdollisia suojeluarvoja rakennepiirteiden, kuten vanhojen puuyksilöiden, lahopuun ja pienilmastojen kautta, jotka indikoivat monimutoisuusarvoja.

Miksi ette palkkaa luontoinventoijia?

– UPM:llä on metsiä noin 512 000 hehtaaria. Niiden inventointi lajitasolle ei ole mahdollista. Uhanalaisia lajeja esiintyy havaintojemme mukaan tavallisissa talousmetsissä. Ovatko ne oikeasti uhanalaisia, vai ovatko ne luokiteltu uhanalaisiksi, koska tietoa ei ole riittävästi?

Minkälaiset välit teillä on ympäristöjärjestöjen kanssa?

– Meillä on keskusteluyhteys. Vaihdamme sähköpostia ja tarvittaessa soitamme. On tärkeää, että pystymme keskustelemaan. Meillä on tahtotila etsiä kompromisseja.

Hämeenlinnan kaupungin metsät

Kaupungilla Taruksen alueella metsää noin 1400 hehtaaria.

Meneillään olevista Taruksen hakkuista on jäljellä 6,5 hehtaaria, joista 2 hehtaaria on jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita ja 4,5 hehtaaria ylispuiden poistoa (Korkeimmat puut poistetaan taimikon päältä).

Hakkuut tehdään tämän kesän-syksyn aikana, pesimäkauden jälkeen.

Arvioitu hakkuutulo kaupungille on näistä 30 000-35 000 euroa.

Vanhat kuusimetsät ovat noin 100-vuotiaita.

Kaupungin omistamista metsistä 10 prosenttia (yli 600 ha) on suojeltu.

Vuonna 2020 Ely-keskus kartoitti hakkuualueen uhanalaiset lajit, jonka jälkeen ulkopuolelle jätettiin 2-3 hehtaaria kuusikoita Iso-Taruksen ja Kelkutteen välillä.

Menot