Kanta-Häme

Koulutus ja hallinto ovat 150-vuotiaan suomen kielen kivijalka

Vaikka suomen kieli tuli kouluihin oppiaineeksi vuonna 1841, se sai ensimmäisiä virallisia oikeuksia vasta vuonna 1863, kun kieliasetus allekirjoitettiin.

Turun yliopiston professori Kaisa Häkkisen mukaan varsinainen kielitaistelu alkoi vasta alkoi tuolloin. Häkkinen puhui Oman kielen 150-vuotisjuhlallisuuksien juhlaseminaarissa Parolan Juteinitalossa.

– Kansalaistoiminnalla oli tärkeä osa suomen aseman parantamisessa, kertoo Häkkinen.

Alkuun erityisesti ruotsiin tottuneet virkamiehet aiheuttivat esteitä suomen kielen kehitykselle.

– Suomea pidettiin liian kehittymättömänä laki- ja virkakielen tarpeisiin.

Vaikka kieliasetuksen siirtymäaika päättyi vuonna 1883, olivat suomi ja ruotsin täysin tasa-arvoiset vasta 1900-luvun alussa.

Hauholaisilla on tuntematon sankari

Kaisu Häkkisen mukaan yksi suurimmista 1800-luvun vaikuttajista löytyy Hauholta:

Suurelle yleisölle tuntemattomaksi jäänyt Frans Ferdinand Ahlman teki käytännössä eniten työtä suomen virkakielen hyväksi. Ahlman kirjoitti myös useita sanakirjoja.

Professori Häkkisen mukaan suomi voi nyt hyvin, ja sen asema on vahva.

– Ainoa uhkakuva on se, että jos kieltä aletaan hyljeksiä esimerkiksi yliopisto-opetuksessa. Koulutus ja hallinto ovat kielen kivijalka.

Kirjat rakentavat poliitikkojen mielipiteitä

Kunnanjohtaja Heidi Rämö muistutti, että Hattula julistautui 20 vuotta sitten suomen kielen kunnaksi. Onkin luonnollista, että juhlaseminaari oli sijoitettu sinne. Seminaarin toisena puhujana oli eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja. Hän puhui kirjojen poliittisesta käytöstä ja kehityksestä.

– Lukiessaan poliitikko muodostaa ja rakentaa mielipiteitään jatkuvassa vuoropuhelussa.

Turja käytti esimerkkinä Valtiomuototaistelu Suomessa 1918 -kirjaa, jonka marginaaleja koristavat Urho Kekkosen merkinnät, joista voi huomata poliittisen pohdiskelun rakentuneen kirjan edetessä.

Kirjalla on mahdollisuus vapautua puolueesta

Turjan mukaan jokaisella puolueella on oma kirjallinen kaanoninsa, jota kansanedustajat täysistunnoissa mielellään siteeraavat.

– Sosiaalidemokraatit siteeraavat perinteisesti Minna Canthia tai Juhani Ahoa, kun taas kokoomus lainaa Runebergia. Keskustalaiset taas suosivat Santeri Alkiota tai Urho Kekkosta.

Turjan mukaan on myös kirjoja, joilta poliittinen taakka on kadonnut. Tuntematon sotilas oli aluksi sosiaalidemokraattien kirja, kunnes 1980-luvulla siitä tuli teos, jota kaikki puolueet lainaavat puhuessaan suomalaisuudesta tai johtajuudesta.

Kirjoja siteerataan edelleen täysistunnoissa erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa kansanedustajat tahtovat vedota kuulijoiden tunteisiin. (HäSa)

Päivän lehti

27.5.2020