Kanta-Häme

Kovaa hommaa helteellä

– Turhan kovaa keliä nyt on ollut! yrittäjä Markku Kaaranen puuskahtaa.

Hän on miehineen saanut ahkeroida tukalankin kuumissa oloissa Vähä-Kurjen torpan katolla Janakkalan Laurinmäellä. Miehet naputtelevat torppaan uutta pärekattoa.

– Viime viikon keskiviikkona aloitettiin, tänään pitäisi tulla valmista, Kaaranen kertoi maanantaina.

Vitsit lentävät katolla

Vaikka työ vinolla katolla on helteessä raskasta, vitsit jaksavat lennellä. Kysymykseen taukojen välttämättömyydestä Kaaranen vastaa.

– Niitähän tietysti pidetään, mutta tämän porukan kanssa siinä ei ole paljon eroa, kun ei nuo muutenkaan mitään tee, Kaaranen heittää – ja kaikki nauravat.

Oikeasti kuuden hengen porukka tekee kattoa 30–50 neliötä päivässä, helteestä huolimatta. Yksi katontekijöistä on Kaarasen isä Pentti Kaaranen. Koko joukko on Hämeenlinnasta, tarkemmin sanottuna Hauhon Eteläisistä.

Toistakymmentä pärekattoa

Laurinmäki on Kaaraselle tuttu kohde ennestään, sillä pärekattoisia rakennuksia riittää torpparimuseon alueella.

– Rakennuksia on toistakymmentä, ja ensimmäisen katon uusimme vuonna 2006. Sen jälkeen olemme olleet täällä joka kesä. Viime kesänä uusimme pajan ja aitan katot.

Pärekattoja alettiin Suomessa tehdä 1810-luvulta alkaen, ja ne olivat yleisiä aina 1960-luvulle saakka.

– Isäni vaari teki pärekattoja, mutta isänisä ei tehnyt. Isäni oppi taidon vaariltaan ja minä isältäni, Markku Kaaranen selvittää.

Yksi sukupolvi jäi ilman oppia

Yksi sukupolvi siis jäi välistä pois, ja se osui juuri sinne 1960-luvulle, kun pärekatoista alettiin luopua, ja katot ruvettiin tekemään huovasta, pellistä tai tiilestä.

Pärekattomiehiä kuitenkin tarvitaan koko ajan jonkin verran, kun vanhoja rakennuksia korjataan.

Alkukesästä Kaarasen työporukka työskenteli Seurasaaressa, jossa uusittiin Hallan talon 325-neliöinen katto. Työssä meni pari viikkoa.

Kaarasen mukaan pärekatto kestää 20–30 vuotta.

– Tämä torpan katto on uusittu viimeksi varmaankin parikymmentä vuotta sitten.

Samoin arvelee Janakkalan kunnan kunnossapitoinsinööri Seppo Kuusi.

Roskat lyhensivät katon ikää

Näihin vuosiin asti Vähä-Kurjen torpan katto on kärsinyt siitä, että ympäröivistä puista on lentänyt katolle paljon roskaa. Se on pitänyt katon kosteana, mikä taas on lyhentänyt katon ikää.

– Nyt tilanteen pitäisi kuitenkin olla parempi, sillä muutama vuosi sitten kunta karsi puita torpan läheltä, Seppo Kuusi kertoo.

Päreet Kaaranen valmistaa itse. Siihen työhön apumiehiä tarvitaan yksi tai kaksi. Kaaranen käyttää pärehöylää, joka on aikanaan hankittu Kontuvuoresta. Päreet tehdään kuusesta.

Päreitä Kaaranen valmistaa yleensä keväisin, ja hän myös myy niitä muille katontekijöille.

– Paitsi en kilpailijoilleni, hän täsmentää.

Vain muutama tekee päreitä

Kaaranen tietää itsensä lisäksi kaksi muuta päreitten valmistajaa. Pärekattojenkaan tekijöitä ei ole kovin paljon. Siten Kaarasen miehet ovat olleet töissä Itä-Suomessakin.

– Viime kesänä teimme Järvikylän kartanon navetan katon Joroisissa.

Hämeenlinnan seudulla Kaarasen työryhmä on uusinut esimerkiksi Vanajan vanhan papilan tallin ja vaunuliiterin katon.

Kymmeniätuhansia päreitä

Kaaranen ei osaa sanoa, kuinka monta pärettä Vähä-Kurjen torpan kattoon menee.

– Varmaankin kymmeniätuhansia.

Pärenaulojakin menee 15–20 kiloa, vaikka vain joka toinen päre lyödään kiinni.

– Jos päreitä lyödään liikaa kiinni, ne halkeilevat, Kaaranen huomauttaa.

Kaaranen tekee päreet ja pärekatot Museoviraston ohjeiden mukaan. (HäSa)

Päivän lehti

21.9.2020

Fingerpori

comic