Kanta-Häme

Köyhä ei lue tätä juttua

Paitsi kirjaston lukusalissa tai terveyskeskuksen odotussalissa. Jos tilillä on alituiseen 30 euroa ja kukkarossa 3 euroa, ihmisellä ei ole varaa tilata sanomalehteä, ostaa elokuvalippua, käydä kuntosalilla eikä matkustaa Kuopioon ystäviä tapaamaan. Köyhiä on nyt suhteellisesti selvästi enemmän kuin 1990-luvun lopulla. Sen sijaan 1970-luvulla melkein kaikki olivat nykymittapuun mukaan köyhiä. Silloin tukea tuli enemmän yhteisöltä kuin yhteiskunnalta.

Suomalainen köyhyys on entistä enemmän syrjäytymistä. Se on myös pitkäaikaisempaa. Umpikujalta tuntuvassa elämäntilanteessa köyhän mielentila saattaa pimentyä toivottomuudeksi. Moni miettii jopa kuolemaa.

Tätä mieltä ovat sekä suomalaiset köyhyystutkijat että köyhät itse.

Yleisesti käytetyn suhteellisuusmittarin mukaan köyhyysrajan varjoisammalla puolella elää Suomessa nyt noin 700 000 kansalaista eli yli 13 prosenttia koko väestöstä.

Jos tarkastelussa käytetään Euroopan tilastoviranomaisen Eurostatin laajennettua mittaria, jossa mukana ovat myös syrjäytymisuhan alla olevat kansalaiset, luku nousee noin 900 000:een. Se tarkoittaa lähes 18 prosenttia Suomen asukkaista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija  Anna-Maria Isola  ja konsulttitoimisto Rud Pedersen Public Affairsin toimitusjohtaja Esa Suominen julkaisivat vastikään kirjan suomalaisesta köyhyydestä. Yksi sen keskeisistä havainnoista liittyy ulkopuolisuuden tunteeseen.

– Köyhät tuntevat, etteivät saa arvostusta yhteiskunnassa, Isola täsmentää.

– Silti näillä ihmisillä on valtavasti osaamista ja taitoa kätkössä siellä niukkuuden takana. Se ehkä puhutteli minua kirjan teossa eniten.

THL:n tutkimusprofessori, dosentti Pasi Moisio sanoo näiden aikojen köyhyyttä nimenomaan syrjäytymiseksi.

– Pahimmillaan esimerkiksi nykynuoret eivät ankkuroidu yhteenkään yhteiskunnan perusinstituutioon: opiskeluun, työelämään, perheeseen tai mihinkään muuhunkaan, Moisio toteaa.

Anna-Maria Isola korostaa myös kurjuuden keston vaikutusta. Hänen mukaansa viimeistään silloin on syytä huolestua, kun köyhyys jatkuu vaikkapa kolmen vuoden ajan ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan ilman toivoa ulospääsystä.

Esimerkistä käy moni ammattiin valmistunut tai tutkinnon suorittanut nuori osaaja.

Aikaisemmin tällä nuudelilla ja tonnikalalla eläneellä väestönosalla oli nykyistä enemmän näkymää siihen, että jossakin vaiheessa töitä kuitenkin löytyy ja ansioita kertyy sitten kasvavaan tahtiin.

– Opiskelijaköyhyys alkoi lisääntyä kymmenisen vuotta sitten, Isola kertoo.

– Nyt monen toivohorisontti siintää aika kaukana. Tulevaisuudenuskon horjuminen on omiaan altistamaan muille vastoinkäymisille.

Isolan mukaan osa asiantuntijoista ja tutkimuksista osoittaa korkeakoulutettujen ihmisten silti yltävän hyvään tulotasoon. Se vie vain enemmän aikaa kuin ennen. Saman näkemyksen mukaan suomalaisessa työelämässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

– Silti pätkätöillä ja esimerkiksi vuokrafirmojen keikoilla eläminen poikii pienten tulojen lisäksi jatkuvaa epävarmuutta. Lisäksi se tarkoittaa ansioiden hankalaa yhteensovittamista sosiaalietuuksien kanssa.

Hieman yllättäen myös eläkeläisköyhyys on lisääntynyt. Eläkkeensaajien keskusliitossa arvellaan, että Suomessa voi olla asukaslukuun ja tulotasoon suhteutettuna jo enemmän eläkeläisköyhiä kuin missään muualla Länsi-Euroopassa.

Tieto sotii vastaan mielikuvaa, jossa 1970-luvun huivipäinen Miina-mummo asusteli mökissänsä ilman juoksevaa vettä ja sisävessaa. Hyvä jos sähköt oli vedetty tuvan kulmalle. 

Saman mielikuvan mukaan nykyajan eläkeläiset viettävät mukavaa elämää Viron kylpylöissä, Kanarian uima-altailla ja Lapin hiihtokeskuksissa.

– Toki eläkeläisissä on hyvinvoivaa väkeä, mutta niin on myös 766 euron takuueläkkeellä eläviä yksinäisiä ihmisiä. Heidän määränsä alkoi kasvaa jo 1970- ja 1980-luvulla, Anna-Maria Isola toteaa.

– Eihän se toivottava tilanne ole, jos ikäihmisen elämä jatkuu tuollaisena kituuttamisena vuositolkulla ilman, että lapset tai muut turvaverkot pitävät hänestä huolta. Entisaikoina oma perhe ja yhteisö olivat lähempänä ja läheisempiä.

Kehityksen kärjistyminen selittyy tuloerojen kasvulla.

Tutkimusprofessori Pasi Moision mukaan yksi vaikuttava tekijä on työmarkkina-asema: onko eläkeläisellä takanaan työeläkettä kartuttanut hyvä työura vai ei.

– Monen yksin asuvan ja vähävaraisen vanhuksen talouteen heijastuvat agraari-Suomen murros ja vasta 1990-luvun lopulla kypsynyt työeläkejärjestelmä. Ihmisellä, joka lopetteli työnteon maataloudessa vaikkapa 1980-luvulla, ei ole takanaan hyvää eläkettä kerryttänyttä työuraa, Moisio sanoo.

Toisen syyn ja seurauksen takana on paljon puhuttu taitettu indeksi.

Nykyinen työeläkeindeksi ylläpitää työeläkkeen ostovoimaa inflaatiota vastaan, mutta seuraa palkkojen nousua vain 20 prosenttia. Tämän vuoksi eläkkeensaajan tulot etääntyvät ansiotulojen kehityksestä sitä enemmän mitä pidempään hän on eläkkeellä.

– Jos kansalainen jää 65-vuotiaana eläkkeelle ja elää 100-vuotiaaksi, siinä ollaan 35 vuotta taitetulla indeksillä. Jos palkat nousevat 1–2 prosenttia vuodessa, oma työeläke jää vuosikymmenien saatossa reilusti palkkojen ja yleisen elintason kehityksestä, Moisio korostaa.

Eniten käytetyn suhteellisen tulomittarin mukaan köyhä on henkilö tai kotitalous, jonka käteen jäävät tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. 

Mediaanitulo tarkoittaa tulotilaston keskimmäistä lukua. Se ei ole sama kuin keskiarvo.

Suomessa näin määritelty köyhyysraja on yksin asuvalle kansalaiselle noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen kertoo tämän köyhän väestönosan lisääntyneen 1990-luvun lopulta alkaen aina vuosien 2007 ja 2008 paikkeille.

– Siinä tuli eteen talouskriisi, jonka seurauksena ihmisten tulot jäivät polkemaan paikallaan ja köyhyysmittarit alkoivat hiukan heilahdella, Honkanen toteaa.

– Lisäksi kehitykseen ovat vaikuttaneet sosiaalipolitiikan muutokset. Sellaisia olivat vuonna 2012 tehty työttömien perusturvan parannus sekä samoihin aikoihin käyttöön otettu takuueläke. Ne ovat vähän hillinneet köyhtymistä.

Sen sijaan pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt.

– Suurin osa heistä on perusturvan varassa. Siellä on sekä nuorta että vanhempaa väkeä, joka ei pääse enää työttömyyseläkkeelle. Se on lakkautettu, Honkanen muistuttaa.

Kun lähes joka viides vastaantulija on Suomessa joko köyhä tai syrjäytymisuhan alla, päättäjien luulisi olevan tilanteesta todella huolissaan.

Köyhyys on kuitenkin suhteellista. Pertti Honkanen muistuttaa, että esimerkiksi Välimeren maissa ja Britanniassa köyhyyttä on enemmän.

– Sen sijaan muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen tilanne on kieltämättä kehnompi. Luvuista on syytä kantaa huolta. Tässä asiassa emme ole kunnostautuneet yhtä hyvin kuin läheisimmät vertailumaamme.

Erinomainen suomalainen köyhyysmittari on toimeentulotuen saaminen. Se on, tai sen pitäisi olla, kansalaisen vihoviimeinen tarveharkintainen turva.

Tätä mieltä on Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. 

Hiilamo muistuttaa, että toimeentulotuki on sidottu hintaindeksiin, joten sen ja sillä saatavien hyödykkeiden hinnan välinen suhde ei heilahtele.

Sen sijaan tuen saajien lukumäärä ja keston muutokset kertovat köyhyyden kehityksestä.

Viime vuonna toimeentulotukea sai yli 261 000 kotitaloutta ja 400 000 henkilöä. Tästä populaatiosta muodostuisi Suomen toiseksi suurin kaupunki.

Tuen saajien määrä on lisääntynyt koko lailla tasaisesti vuodesta 2012 alkaen. Manner-Suomessa luvut kasvoivat viime vuonna eniten Keski-Pohjanmaalla (5,4 %), ja Pirkanmaalla (3,6 %). 

Laskua sen sijaan oli muuttotappiosta kärsivissä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa.

– Käännekohta oli 1990-luvun lama. Sitä ennen pienituloisuus väheni kutakuinkin tasaisesti 1960-luvulta alkaen, Anna-Maria Isola taustoittaa.

– Laman jälkeen pienituloisuus on tasaisesti noussut. Vuoden 1998 jälkeen se on kaksinkertaistunut tähän päivään mennessä.

Reilu neljännesvuosisata sitten, 1990-luvun alussa, Suomessa oli vain 4 000 pitkäaikaistyötöntä. Luku on hämmästyttävän pieni.

Isolan mukaan hanttihommat ovat yksi selitys. Siihen aikaan viinaan meneville vähävaraisillekin oli tarjolla sentään jonkinlaisia töitä. Ne pitivät heidät elämän syrjässä kiinni.

– Enää heidän osaamiselleen ei ole kysyntää. Se pahentaa tämän väestönosan tilannetta ja altistaa entistä enemmän päihteille.

Köyhyyteen liittyy paljon myyttejä, käsityksiä ja yleistyksiä. Yhden mukaan yksinhuoltajat ovat köyhiä. Toisen mukaan opiskelijat ovat köyhiä. Kolmannen mukaan ihminen ei voi olla köyhä, jos hänellä on varaa kännykkään, nettiliittymään tai autoon.

Hataria johtopäätöksiä vedetään myös niiden olettamusten pohjalta, millaista oli olla köyhä esimerkiksi 1970-luvulla ja millaista se on 2010-luvulla.

– Vertailu ei todellakaan ole yksinkertaista, THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio painottaa.

– Yleinen käsitys elintason säädyllisestä minimitasosta seurailee yleistä elintasoa. Nykyinen toimeentulotuki takaa elintason, jota 1950-luvulla ei osattu kuvitella. Jos puolestaan sadan vuoden takaisen pienviljelijän elintasoa tarkastellaan nyt, se näyttäytyy pöyristyttävänä köyhyytenä.

Menneessä Suomessa, vielä 1970-luvullakin, melkein kaikki olivat nykymittapuun mukaan köyhiä.

Syrjäseutujen pienviljelijät pitivät pienessä navetassa kahta lehmää. Duunarit kuittasivat perjantaisin ohuen tilipussinsa, joka hupeni saman tien laskuihin ja ruokaan sekä kenties viinaksiin ja tupakkiin. 

Rikas oli ehkä vain pankinjohtaja. Hänellä oli tiilitalo ja Ford Taunus.

– Se oli kuitenkin useimmiten vain materialistista köyhyyttä ilman syrjäytymistä. Kaikilla muillakin oli niukkaa ja tiukkaa. Silloin yhteisöllisyys piti henkeä yllä, Pasi Moisio muistuttaa.

Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen täydentää kuvaa muistuttamalla, että nykyään köyhäkään ei tule toimeen ilman kännykkää. Melkein jokaisella on myös asunto, jossa on jääkaappi, lämmin vesi ja televisio.

– Lisäksi sosiaaliturva on kehittynyt kattavammaksi. Silloin ennen kunnan sosiaalitoimistosta sai mitä sai.

Köyhän nykyisestä vähimmäisturvasta entistä suurempi osa kuluu ruokaan. 

Erikoistutkija Anna-Maria Isolan mukaan aikaisemmin rahaa jäi vähän muuhunkin.

– Jos vähävarainen ihminen nyt haluaa harrastaa jotain tai matkustaa toiselle puolelle Suomea tapaamaan ystäviään, hänen pitää säästää ruuassa.

 

Päivän lehti

5.6.2020