Kanta-Häme

Köyhyyttä, mutta myös iloa

Voimakas kahvin tuoksu leviää huoneeseen Sari Lehtelän kaataessa aromikasta juomaa kuppeihin Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan virastotalossa Rauhankadulla.

Maailman parhaaksi kahviksi mainostettu juoma on tuliainen Etiopiasta, jossa Sari ja Vesa Lehtelä ovat työskennelleet neljä vuotta Suomen Lähetysseuralle Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nimikkolähetteinä.

Lehtelät sanovat Etiopian vuosien olleen mielenkiintoisia, vaikka arki maassa on rankkaa.

– Se on kova yhteiskunta. Ulkoministeriö pitää epävirallista hardship rankingia (suom. ”lista vaikeuksista”), jossa Etiopia on häntäpäässä Afganistanin ja Nigerian joukossa. Me kuitenkin sopeuduimme sinne hyvin. Sari matkusti ja kirjoitti todella paljon artikkeleita, Vesa Lehtelä kertoo.

Suomessa on käyty paljon keskustelua kehitysyhteistyön leikkaamisesta. Lehtelöiden näkemys on, että järjestötasolla toiminta on tuloksellista ja saavuttaa tavoitteensa.

– Lähetysseuran työ on todettu tulokselliseksi myös ulkopuolisten arvioijien toimesta. Toimimme lähellä avustettavia ja meillä on usein toimintaa seuraava ihminen avustuskohteessa. Jos tuetaan koulutusta, siellä on usein meidän opettajamme töissä, Vesa Lehtelä kertoo.

Suomen Lähetysseura on yksi yli kymmenestä kehitysyhteistyötä tekevästä ulkoministeriön kumppanista. Vuonna 2012 tuki järjestöille oli ministeriön mukaan kaikkiaan 103 miljoonaa euroa. Sari Lehtelä muistuttaa, että summa on vain noin kymmenes Suomen kehitysyhteistyön kokonaisbudjetista.

– Kokemukseni mukaan järjestöjen kehitysyhteistyö ruohonjuuritasolla on tuloksellista. Isot rahat ja suuret valtioiden väliset hankkeet olisi ehkä syynätä tarkemmin, tiedottajana Etiopiassa moniin yhteistyökohteisiin tutustunut Sari Lehtelä sanoo.

Lähetysseuran strategiana on suunnitella hankkeen hankkeen elinkaari ja vetäytyminen jo sen alkaessa. Tavoitteena on, että valtaa ja vastuuta siirretään kehitysyhteistyökohteessa alusta lähtien paikallisille.

– Toiminnassa varotaan, ettei yhteisö tule riippuvaiseksi avustuksista, Vesa Lehtelä sanoo.

Etiopia on kuitenkin saanut kehitysapua Suomesta jo vuosikymmenien ajan. Väestöstä yhä lähes puolet elää ilman puhdasta vettä ja neljäsosa maan noin 90 miljoonan hengen väestöstä elää alle dollarilla päivässä.

Lähetysseuran mukaan onnistumisiakin on: eliniänodote on noussut ripeästi ja on nyt 59 vuotta. Talouskasvu on maailman nopeimpia ja köyhyys on vähenemässä, vaikka hyöty ei jakaudu tasaisesti. Maassa on maailman väkirikkain luterilainen kirkko, joka kasvaa lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia.

Mitä Etiopialle kävisi, jos kehitysyhteistyö päättyisi tai sitä leikattaisiin huomattavasti?

– Lyhyen aikavälin seuraukset köyhille, joille on varoilla järjestetty kouluja, kaivoja ja klinikoita olisivat hyvin ikäviä, mutta siitä voisi seurata hyvääkin. Nyt Etiopian hallitus tekee varsinaista bisnestä kiinalaisten, turkkilaisten ja intialaisten kanssa, jotka vievät voitot ja raaka-aineet kotimaahansa. Tukien leikkaaminen pakottaisi ehkä enemmän nämäkin maat mukaan rakentamaan maata, Vesa Lehtelä sanoo.

Etiopiasta voisi Lehtelöiden mukaan ottaa mallia Suomeen yhteisöllisyydestä.

– Heidän mielestään me olemme hirveän julmia, kun jätämme vanhukset yksin, Sari Lehtelä sanoo. HÄSA

Lehtelät tapaavat seurakuntalaisia torstaina 11.6. kello 18.30 Hämeenlinnan kirkossa.

Päivän lehti

2.4.2020