Kanta-Häme

Kuinka jaetaan kulttuurikakku

Kuinka monta kaupunginteatteria Suomessa on muutaman vuoden kuluttua? Tarvitaanko meillä 28 isoa orkesteria? Mitä taidemuotoja julkisin varoin ylipäätään pitäisi tukea?

Opetus- ja kulttuuriministeriö yrittää – jälleen kerran – uudistaa taiteen rahoitusta. Ministeriön asettama työryhmä valmistelee syksyyn 2017 mennessä ehdotuksen mallista, jolla valtionosuuksia voitaisiin jatkossa jakaa nykyistä tasapuolisemmin. 

Uuden rahoitusjärjestelmän pitäisi ”ottaa paremmin huomioon taidekentän ja yhteiskunnan muutokset”.

Ympäripyöreän lauseen takana on tiukkaa kissanhännänvetoa isojen kulttuurilaitosten ja vapaiden taideryhmien välillä. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) muotoilee tavoitteet näin:

– Haluaisin, että uusi järjestelmä toisi lisää liikettä ja kannustimia toiminnan kehittämiseen ja antaisi mahdollisuuksia uusille toimijoille, myös vapaalle kentälle.

Nykyinen museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitukseen tarkoitettu valtionosuusjärjestelmä (vos) syntyi 1990-luvun alussa. Se takasi kuntien pysyville kulttuurilaitoksille vakautta ja mahdollisuuden pitkäjänteiseen työhön. Lain turvin rakennettiin esimerkiksi kaupunginteatteriverkosto Suomeen. 

Myöhemmin monet uudet teatteri-, tanssi- ja sirkusseurueet sekä orkesterit ovat pyrkineet lakisääteisen valtionavun piiriin. Monet pääsivätkin, mutta etenkään viime vuosina rahaa ei yksinkertaisesti ole riittänyt kaikille. Eivät edes kaikki museolain ehdot täyttävistä museoistakaan mahdu mukaan.

Vos-järjestelmästä on tullut eräänlainen hölmöläisten peitto, jota leikataan jalkopäästä, jotta saadaan jatkopala pääpuolelle. Jos on haluttu myöntää uudelle ryhmälle tukea, se on pitänyt ottaa muilta tuensaajilta. 

Henkilötyövuosiin perustuvaa laskentakaavaa on kritisoitu paljon. Sitä on sanottu jähmeäksi, sekavaksi ja epäreiluksi. 

– Ydinongelma on siinä, että jaettava kakku on supistunut, jakajia tullut lisää, ja sitä supistuvaa kakkua vain jaetaan uudelleen ja uudelleen, Suomen museoliiton toimitusjohtaja Kimmo Levä sanoo. 

Vanha järjestelmä nojaa teatteri- ja orkesterilakiin sekä museolakiin. Siksi tässä jutussa pääsevät ääneen nimenomaan näiden taidelaitosten edustajat: Suomen teatterit ry:n toimitusjohtaja Tommi Saarikivi, Suomen sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Aila Sauramo ja Suomen museoliiton toimitusjohtaja Kimmo Levä. 

Vapaiden ryhmien edustajana keskustelussa on Monitaideyhdistys Pisteen puheenjohtaja Joonas Martikainen Rovaniemeltä. Hän on ajanut vapaiden ryhmien asiaa ja ottanut usein kantaa valtion taiderahoitukseen.

Juttua varten on haastateltu myös opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajaa Riitta Kaivosojaa. Hän ei kuitenkaan halunnut sanoa keskeneräisestä asiasta vielä mitään.

Martikaista lukuun ottamatta kaikki ovat jäseninä asiantuntijatyöryhmässä, joka valmistelee valtionosuusjärjestelmän uudistusta. Työryhmän puheenjohtajana on muusikko Jaakko Kuusisto. 

Muita jäseniä 17-henkisessä ryhmässä ovat mm. museonjohtajat Kati Kivimäki ja Kalle Kallio, näyttelijä Jarkko Lahti, professori Saana Lavaste, sirkustaiteilija Petri Tuominen, toiminnanjohtaja Jussi Fredriksson sekä intendentti Teemu Kirjonen. 

Kuinka suuri merkitys valtionosuuksilla on kulttuurilaitoksille? Suuri, se on selvää. Valtionosuuksina jaetaan vuosittain noin 100 miljoonan euron potti. Sauramo ja Levä muistuttavat kuitenkin, että kuntien rooli kulttuurin rahoittajana on valtiotakin merkittävämpi.

Esimerkiksi sinfoniaorkesterien kuluista noin 25 prosenttia tulee valtionosuuksista, 48 prosenttia kunnilta ja loput muista tulonlähteistä.

– Suomessa ei pyöritetä yhtään orkesteria eikä yhtään museota valtion rahoilla, he sanovat.

Tommi Saarikivi näkee valtionosuusjärjestelmän myös aluepoliittisena kysymyksenä. 

– Sen ansiosta suurimmassa osassa Suomea on ammattimaisia kulttuurilaitoksia, jotka tarjoavat säännöllistä ohjelmaa ja työpaikkoja ammattitaiteilijoille, hän sanoo.

Joonas Martikaisen mielestä valtionosuudet voivat kuitenkin myös vääristää kilpailua. Ammattitaiteilijoitahan työskentelee myös vapaissa ryhmissä, jotka eivät nauti valtion tukea.

– Kaupunginteatteri tai jopa etelästä tuleva valtion tukea saava seurue pystyy tarjoamaan kiertue-esityksen Lapissa halvemmalla kuin me, vaikka olemme tässä ihan lähellä, rovaniemeläinen tuottaja kuvailee.

Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti keväällä kyselytutkimuksella teattereiden, orkesterien ja museoiden näkemyksiä siitä, miten rahoitusjärjestelmää tulisi kehittää. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että paras tulos saataisiin yhdistelemällä laskennallisia ja harkinnanvaraisia tukia.

Aila Sauramon mielestä ongelma ei ole järjestelmässä, vaan siinä, ettei vapaille ryhmille ole rahoitusta. 

– Pitäisi miettiä, miten niiden rahoitus järjestetään, ei sitä, miten vos-järjestelmää muutetaan.

Joonas Martikainen näkee, että nykyisestä valtionosuusjärjestelmästä on tullut suljettu systeemi, jonka piirissä olevat laitokset on ajettu varjelemaan saavutettuja etujaan.

– Toivon, että systeemiä uskallettaisiin uudistaa niin, että tuesta riittäisi myös vapaille ryhmille ja pienille seurueille. Nykyinen tukijärjestelmä ei esimerkiksi tunnista Monitaideyhdistystä, jossa toimii sirkus-, tanssi-, nukketeatteri- sekä teatteritaiteilijoita ja muusikoita. Valtion toiminta-avustusta voi saada vain yhteen taiteenlajiin, hän sanoo.

Monet perustelevat uudistusta sanomalla, että ”tämä rahoitusjärjestelmä on tullut tiensä päähän”. Tommi Saarikiven mielestä se on kestämätön väite.

– Vaikka teatteri- ja orkesterilaki purettaisiin ja luotaisiin kokonaan uusi malli, tuloksena olisi todennäköisesti jokin hyvin samankaltainen systeemi kuin nyt, hän uskoo.