Kanta-Häme

Kuinka paljon on 500 euroa?

Toni Koski sai minipilottiavustuksen perustamalleen liikuntakerholle vuonna 2010. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen, eli VTT:n, tutkija Katri Kallio sekä kaupungin tilaajajohtaja Markku Rimpelä arvioivat, että kerhon toiminta säästi valtiolta miljoonia euroja.

Nuoren syrjäytyminen maksaa valtiolle noin 1,2 miljoonaa euroa.

– Jos liikuntakerholla pystyttiin estämään yksikin tällainen kohtalo, on koko minipilottitoiminta maksanut itsensä takaisin, Kallio sanoo.

Kymmeniä pilottirahoja vielä jakamatta

Minipilottirahoja jaettiin ensimmäisen kerran vuosina 2010–2012 hämeenlinnalaisten itse luomille julkisten palveluiden kehittämisideoille.

Tämän vuoden alusta minipilottirahoja on ollut taas jaossa.

– Tänä vuonna minipilotit ovat lähteneet hieman varovasti liikkeelle, sillä tilaajajohtajat hoitavat niitä muiden töidensä ohella, Rimpelä sanoo.

Edelliseen rupeamaan oli palkattu kaupungin puolesta asukasagentti, jonka tehtävänä oli aktivoida asukkaita mukaan toimintaan.

Usko minipilotteihin Rimpelällä on kuitenkin edelleen kova. Minipilottirahoja on tälle vuodelle jaossa vielä useita kymmeniä ja kaikki jaetaan mielellään pois.

– Aikaisemmasta kaudesta jäi niin hyvä mieli, että tulevia ideoita odottaa innolla, Rimpelä sanoo.

Kerholla ollut monta suojelusenkeliä

Tällä hetkellä salibandyn ympärillä pyörivä liikuntakerho lähti käyntiin keväällä 2008 Ahveniston yläkoulun kuntosalilla. Minipilottirahan se sai pari vuotta myöhemmin. 500 euron avustuksen kerho käytti muun muassa varusteiden ostoon. Minipilotista oli kuitenkin muutakin kuin rahallista hyötyä.

Yhdessä vaiheessa kerhon oli vaikea saada tiloja, mutta kun takana oli jokin yhteisö, nuoriin luotettiin ja toiminta Ahveniston yläkoulun salissa sai jatkua, Koski kertoo.

Hän kiittelee Läntisen lähiökeskuksen työntekijöitä siitä, että sai alkuaikoina niin paljon tukea toiminnalle.

Hän ei halua, että liikuntakerhoa pidetään jonakin hänen avustusprojektinaan, sillä sellainen se ei ole.

– Vaikka olen perustaja ja vetäjä kerhossa, en halua antaa sellaista kuvaa, että olisin aloittanut toiminnan joidenkin hädänalaisten nuorten takia. Yhtä lailla kaipasin itse silloin alkuaikoina aktiivisuutta ja säännöllisyyttä elämään. Kerho on antanut minulle enemmän kuin minä sille, ja sen kantava voima ovat siellä käyvät ihmiset.

Hämeenlinnan talkoohenki heräsi

– Asukkaiden aktiivisuus luo uskoa ja tuo uutta myös omaan työhön, Rimpelä sanoo.

Hän tuli töihin Hämeenlinnaan kuntaliitoksen jälkeen, ja kertoo huomanneensa, että ennen liitosta kirkonkylissä vallinnut talkoohenki oli hiipumassa.

– Aktiivisuutta tarvittiin myös vanhaan Hämeenlinnaan, Rimpelä sanoo.

500 euron rahasumma riitti innostamaan yli sadan uuden palveluidean alulle panemiseen.

– Jo se, että kunta osoitti olevansa mukana, riitti viestittämään asukkaille, että he pystyvät isoihin tekoihin.

Epäonnistumisen sietokykyä

Hämeenlinnan minipilotteja tutkinut Katri Kallio VTT:ltä sanoo, että niiden suuri suosio ja onnistuminen tulivat tutkijalle hieman yllätyksenä.

– Osa piloteista, kuten elämänkaarikahvila ja liikuntakerho, on jäänyt elämään. Osa palveli hetken ja kuoli sitten pois.

Kallio sanoo, että se kuuluu niiden luonteeseen.

– Pilottien valtti on se, että ne vastaavat nopeasti tarpeeseen. Jos idea toimii, hyvä niin. Jos ei, niin juuri mitään ei menetetä.

Minipilottihankkeen kaltainen toiminta vaatii Kallion mukaan kunnalta uudenlaista roolia, joustavuutta ja epäonnistumisen sietokykyä.

Rimpelän mukaan minipilotit ovat tuoneet kunnan toimintaan aktiivisuutta ja luoneet uutta ajattelumallia.

Toimintaa kohtaan oli aluksi ennakkoluuloja, ja pohdittiin, onko kannattavaa uhrata pilotteihin rahaa lainkaan.

Rimpelän mukaan luottaminen kannatti.

– Laajan vaikutuksen näkee vasta myöhemmin, mutta tämänhetkiset tulokset ovat ylittäneet odotukset.

Viisivuotias kerho pyörii vieläkin

Kosken perustamassa liikuntaryhmässä ei ratkota isoja ongelmia. Kyse on enemmänkin siitä, että jokaisella on mahdollisuus kuulua porukkaan.

Viisi vuotta toiminut kerho on kohdannut matkallaan myös vastoinkäymisiä. Koski kuitenkin keskittyy mieluummin kannustajien kuin epäilijöiden muistamiseen.

– Kaupungin sosiaalityöntekijä Heikki Tarvi, jonka asiakkaita osa kerhon jäsenistä oli, tuli kerran pelaamaan porukkamme kanssa. Mielestäni se oli yhdeltä työntekijältä esimerkillinen osoitus siitä, että nuorista oikeasti välitetään, Koski sanoo.

Ryhmän kautta monet nuoret ovat saaneet positiivista näkyvyyttä, aktivoituneet, luoneet suhteita ja saaneet töitäkin.

Koski kertoo, että hänelle itselleen kerho on ollut opettava matka ja käännekohta elämässä. Liikuntakerhon kautta hänet poimittiin oppisopimukselle kaupungin nuorisopalveluille.

Kahden vuoden oppisopimus on kohta lopussa, mutta mies ei ole vielä päättänyt, mihin jatkossa energiansa suuntaa. Liikuntakerho oli Koskelle matkan alku, ja voi olla sitä vielä monelle muullekin.

Kerho kokoontuu kolmesti Ahveniston yläkoulun tiloissa. (HäSa)

Päivän lehti

30.5.2020