Kanta-Häme

Kuka näitä oikein lukee?

Minkälainen on himolukija? Suomen kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Katriina Jaakkola määritteli taannoin himolukijaksi henkilön, joka lukee kymmenen kirjaa vuodessa. Valtaosa suomalaisista (79 prosenttia) lukee vain kirjan vuodessa. 
 
Siihen nähden ei ole ihme, että etenkin pieniä kirjakauppoja on viimeisten viiden, kymmenen vuoden aikana jouduttu lopettamaan kymmenittäin. 
 
Myös kirjastojen lainausluvut laskevat koko maassa. Esimerkiksi Hämeenlinnassa kirjojen kokonaislainaus väheni edellisvuodesta 1,5 prosenttia vuonna 2013.
 
Suomalaisten vääjäämättömästi vähenevää lukuintoa ruokitaan kuitenkin ruhtinaallisesti. Kirjapainot suoltavat vuosi vuodelta enemmän kirjoja markkinoille.
 
Kansalliskirjaston vapaakappaletilastot osoittavat, että esimerkiksi kaunokirjallisuuden nimikkeiden määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut merkittävästi. Vuonna 2003 Suomessa painettiin 1977 kaunokirjallista teosta. Vuonna 2012 luku oli jo 2837.
 
Suosikkikirjat …jyräävät muut alleen
Suomen kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho hiukan kummeksuu tilaston osoittamaa kaunokirjallisuuden määrän kasvua. Isot kustantamot ovat hänen mukaansa jo karsineet nimikkeiden määrää.
 
– Olisivatko omakustanteet lisääntyneet noin paljon, hän pohtii.
 
Vaikka kirjatilastot eivät näytä erityisen rohkaisevilta, Sakari Laiho ei ole kauhean huolissaan kirjan tulevaisuudesta.
 
– Mitä Suomi lukee -listat näyttävät, että suomalaiset ovat edelleen lukijakansaa, hän sanoo. 
 
Sata myydyintä kirjaa menestyi viime vuonnakin aika hyvin, vaikka yli 100 000 kappaleen myyntilukuihin ei yltänyt yksikään teos. 
 
Ostettujen kirjojen kärki on kuitenkin kovasti kaventunut.  Muutamia suosittuja kirjoja ostetaan kymmeniätuhansia, muut jäävät helposti huomiotta. 
 
Ja näitä mahdollisesti katveeseen jääviä kirjoja meillä riittää.
 
Julkaiseminen …vähän liiankin helppoa
Suomessa kirjoitetaan kirjoja per asukas enemmän kuin esimerkiksi väestömäärältään paljon suuremmassa Ruotsissa. Erona on, että ruotsalaiset myös ostavat ja lukevat ne kirjat, joita julkaistaan. 
 
Suomessa monen monta teosta jää joka vuosi huomiotta, koska julkaistavia nimikkeitä on yksinkertaisesti liikaa.
 
– Kustannuskynnys on pienentynyt. Omakustanteina ja tarvepainatuksena pystyy julkaisemaan melkein mitä vain. Se nostaa nimikemäärää hurjasti, sanoo runoilija ja Savukeidas-kustantamon kustannuspäällikkö Ville Hytönen.
 
Hänen mielestään julkaisemisen helppous on johtanut siihen, että markkinoille pusketaan kirjoja usein suorastaan raakileina.
 
– Suuretkin kustantamot syyllistyvät tähän, koska media painottaa nykyään esikoiskirjoja, hän sanoo.
 
Hytönen on vakuuttunut, että kirjatulvan alla jää monta merkittävää kirjaa katveseen riippumatta siitä, onko julkaisija suuri vai pieni kustantamo.
 
– Mutta paljon on niitäkin teoksia, joille paras paikka on vain siellä sukulaisten kirjahyllyssä, hän muotoilee.
 
Hytösen mielestä portinvartijan tehtävä on jo aikaa sitten karannut kustannustoimittajien hyppysistä.  Korvaavaa systeemiä ei ole näköpiirissä, ellei apurahasysteemistä olisi sellaiseksi.
 
Moniäänisyys kurittaa …isoja kustantajia
Sakari Laihon mielestä kirjallisuuden moniäänisyys on hyvä asia, mutta nimikkeiden ylitarjonta ja julkaisemisen pirstaloituminen tietää vaikeuksia perinteisille kaupallisille kustantajille.
 
– Ei ole hyvä, jos painosmäärät pienenevät ja julkaisijoiden määrä kasvaa kovin paljon, hän sanoo.
Kirjan ensimmäinen painos on nimittäin aina se kallein.  Vasta seuraavista aletaan tehdä tulosta. 
 
Kustannuspäällikkö Ville Hytönen ei näe kustannuskentän pirstaloitumista ongelmana.
 
– Kirja-ala vain jakautuu nykyään niin moniin eri suuntiin: monen kustantamon, monen median ja monen nimikkeen kesken, hän sanoo.
 
Hän uskoo, että eri toimijat pystyvät vielä tavalla tai toisella rakentamaan ansaintalogiikkansa.  Lisäksi hän on vakuuttunut, että suomalaiset lukevat yhä paljon. 
 
– Jopa enemmän kuin koskaan ennen, vaikkakin ehkä eri välineistä kuin ennen.
 
Sakari Laihonkaan mielestä pahin uhka suomalaisille kirjakaupoille eivät ole lukutottumusten muutokset, vaan arvonlisävero.
 
– Tiedetään, että kirjoja ostetaan suunnilleen vakiosummalla per vuosi. Jos arvonlisäveroa nyt korotetaan, samalla summalla saa vähemmän luettavaa, hän sanoo. 
 
Valistus kannattaa …sittenkin
Lopuksi vielä hyvät uutiset. Hämeenlinnan kirjastossa lasten ja nuorten tietokirjojen lainaus lisääntyi 2013 huomattavasti (7,9 prosenttia) ja kaunokirjallisuudenkin pysyi ennallaan.
 
Kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen uskoo, että valistus ja sopivasti kohdennettu ”markkinointi” pitävät lapset kirjaston asiakkaina. 
 
– Koululaiset ovat opettajiensa johdolla suorittaneet ahkerasti esimerkiksi kirjaston tarjoamia Lukudiplomeja, hän kertoo.
 
Myös kirjastoautossa ja etenkin HYK:in koulun yhteyteen avatussa Tuomelan lähikirjastossa lasten ja nuorten kirjallisuuden lainausluvut ovat nousseet ennätyslukemiin.
 
Kirjastojen tai muidenkaan lukutaidosta huolta kantavien ei siis kannata nostaa käsiä pystyyn. Vaikka ihmisillä ei ehkä enää nykyään ole yhtä paljon aikaa lukemiseen kuin ennen ja vaikka kiinnostuksesta kilpailevat monet muut harrastukset ja ajanvietevälineet, kirjoja kannattaa tarjota yleisölle.
 
– Lainauslukujen kasvu osoittaa, että tarjoamalla aktiivisesti laadukasta kirjallisuutta lapsille ja nuorille he ottavat sen vastaan. Kirjastojen ja koulujen yhteistyö on elintärkeää lukuharrastusten tukemisessa, Jurvanen sanoo. (HäSa)
 

Päivän lehti

2.6.2020