fbpx
Kanta-Häme

Kullan kimallus saattoi jäädä Tuntureiden taakse

Hämeenlinnalaisten Sulo ja Mirja Tunturin mennyt kesä saattoi olla historiallinen, sillä 40 vuoden kullankaivajaura Saariselällä Ivalonjoen Palsinpuron Nenosenojalle loppui tai ainakin jäi tauolle. Moni käsin- ja konekaivaja on luovuttanut, mennyt kesä oli Palsanojalla hiljaisin vuosiin. Syynä hiljaisuuteen ei ole suinkaan kullan vähentyminen, vaan kaivajille miltei ylivoimaiseksi paisunut byrokratia.
 
Tunturit eivät ole huolissaan Tukesin hyväksynnästä uudelle valtausanomukselleen. Valtausanomuksista voivat valittaa Metsähallitus, paliskunnat ja Saamelaiskäräjät.
 
– Saamelaiskäräjät ovat valittaneet systemaattisesti viime vuosina kaikista kullankaivuuluvista. Perusteena on aina sama syy eli saamelaisten kielen ja kulttuurin kehittymisen häirintä. Näiden vuosikymmenien aikana yksikään saamelainen ei ole valtauksellamme käynyt. Kun kolmen kuukauden valitusaika menee umpeen, saamelaiskäräjät valittavat uudestaan.
 
– Yksi kaivaja on odottanut kolme kesää kaivuulupaa, joka on jäissä noiden valitusten takia. Useilla kulunut kesä oli ensimmäinen tai toinen väliin jäänyt ja ensi kesänä sama tilanne saattaa olla meillä edessä.
 
Saamelaiskäräjien toiminta tuntuu Tuntureista lähinnä kiusanteolta.
 
– Tarkoituksena on ilmeisesti lopettaa käsinkaivuukin kokonaan.
 
Pikavoitot  harvassa
Kullankaivuu käsipelillä on raskasta työtä, jossa pikavoitot ovat hyvin harvassa.
 
– Kullankiilto silmissä ei auta päivää aloittaa. Kultaa osuu vaskooliin, jos on osuakseen. Kyse on oikeastaan elämäntavasta, jossa kullankaivuu tuo päiviin täytettä, sanovat Tunturit.
 
Ikimuistettavin osui Tuntureiden kohdalle elokuussa 1992, kun lapio toi ylös 145,1 grammaa painavan kultahipun, joka lienee suurin lapiokaivulla Ivalojoen sivujoista löydetty. Veiniksi nimetty hippu on edelleen Suomen kolmanneksi suurin lapiolla kaivettu kimpale.
 
Tunturit myivät Veinin, eikä ostaja ole koskaan henkilöllisyyttään paljastanut.
 
– Luultavasti ostaja oli joku keräilijä, joka on säilyttänyt hipun sellaisenaan. Tuskin siitä on koruja tehty, arvelee Mirja.
 
Kesän saalis kymmenissä grammoissa
Kullasta Tunturit ovat teettäneet koruja ja antaneet hippuja lahjaksi ystävilleen.
 
Suuri osa kaivetusta kullasta on olomuodoltaan hiekkaa.
 
– Hiekkaa voisi tietysti myydä raakakullan ostajille, jotka sulattavat sen isommiksi kimpaleiksi.
 
Kesässä kertyy muutaman kymmenen grammaa.
 
Tunturit innostuivat kullankaivuuseen vuonna 1973 Tankavaarassa.
 
– Ajatus iti kymmenen vuotta, kunnes hankimme oman valtauksen. Kultaa on löytynyt joka kesä kymmenestä grammasta muutamaan sataan grammaan. Tänä kesänä saimme noin 50 grammaa. Isoin hippu painoi reilut kahdeksan grammaa.
 
Tunturit, kuten muutkaan käsinkaivajat, eivät ole tohtineet laskea työlleen hintaa.
 
– Kaivamme päivässä 5–6 tuntia kangilla ja lapioilla. Kesässä saamme kaivetuksi 70–110 kuutiota ja syvimmät kuopat ovat kolmemetrisiä. Yleensä kallio tulee vastaan noin 1,5 metrissä. Rikastumaan ei pääse, mutta kunto pysyy hyvänä. Meikäläiseltä kuluu kesässä yksi lapio ja yksi saapaspari.
 

Menot