Kanta-Häme

Kulttuurin suurlähettiläs

Sibeliusfantasia. Sibelius-juhlavuosi. Itsenäisyysfantasia. Hämeenlinnalaiset tuntevat Erkki Korhosen ennen kaikkea säveltäjämestarin esihuutajana, työn tulkitsijana ja historiaoppaana.

Unohdetaan kuitenkin Sibelius hetkeksi, ja keskitytään pelkästään Korhoseen, vaikka kaksikkoa on vaikea erottaa.

– Sibeliuksen soittaminen tuli hyvin luonnollisesti. Jo Musiikkiopiston pääsykokeissa soitin hänen tuotantoaan. Olin silloin 10-vuotias, muistelee Korhonen.

Kokeillaan kuitenkin. Zürichin kansainvälisen oopperastudion sekä Kansallisoopperan johtajana toimineella Korhosella on tarinaa aivan riittävästi jo omasta takaa.

Piano tuli Korhosen elämään, kun hän oli viisivuotias. Nuori poika kävi mukana isoveljensä viulutunneilla, kun veli harjoitteli Paavo Lanneksen kanssa jousisoitinta, ihastui Korhonen talon pianoon.

– Tulin kotiin ja ilmoitin, että minulle pitää ostaa piano. Lapsena sellaista osasi vaatia, Korhonen nauraa.

Piano tuli, ja alkoi ahkera opiskelu. Korhonen kiersi kaupungissa parilla opettajalla ja päätyi lopulta Aino Kurki-Suonion oppiin Musiikkiopistoon.

Korhonen päätyi opintojensa ohella lopulta opettajaksi ja ennen kaikkea laulajien pianistiksi. Hän säesti useina vuosina Sibelius-Akatemian laulajien pääsykokeet, ja soittamisesta oli yksi suuri hyöty.

– Joinain vuosina laulajia oli 150. Siinä oppi ainakin ohjelmistoa.

Soittajan ura alkoi kehittyä nopeasti varsinkin siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kutsu Sveitsiin tuli 1983.

Ensimmäisistä pyynnöistä liittyä Zürichin oopperastudioon Korhonen vielä kieltäytyi, vaikka hän vieraili maassa usein.

– Minulla oli niin paljon tekemistä Suomessa. Soitin Sibelius-Akatemiassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla, hän perustelee jälkeenpäin.

Lopulta, vuonna 1987, Korhonen vastasi pyyntöön myönteisesti. Siitä alkoikin kova pyöritys, ja vuonna 1997 hänet valittiin Zürichin kansainvälisen oopperastudion johtoon.

Ensimmäinen kapellimestarin tehtäväkin tuli kahden tunnin varoitusajalla, vuonna 1998 hänen esimiehensä Marc Belfortin hautajaisissa. Lukuisat maailmantähdet olivat kiinnityksellä Zürichin oopperaan, jotta he saisivat asua Sveitsissä.

Tämä tarkoitti sitä, että Korhonen työskenteli muun muassa Dario Fon, Elizabeth Schwarzkopfin ja Luciano Pavarottin kanssa. Pavarotti teki Zürichissä viimeisiä konserttejaan.

– Hän oli siinä vaiheessa jo aika väsynyt. Hänellä oli valtava kori hedelmiä edessään, joita hän ahmi samalla kun harjoittelimme. Hyvin mukava ja leppoisa mies, niin kuin kaikki maailmantähdet, joiden kanssa olen työskennellyt.

Korhonen tapasi myös vaimonsa Regulan vuonna 1985, jonka kanssa he avioituivat 1989. Regula Korhosen sairastuminen ja menehtyminen vuonna 2007 on ollut Korhoselle elämässä vaikeinta.

– En usko, että siitä voi koskaan täysin toipua, eikä siitä tarvitsekaan. Musiikki kantaa ja on hirveän terapeuttista.

Zürich vaihtui pyynnöstä Kansallisoopperaan, josta hän saapui 2008 takaisin kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Nykyisin Ojoisilla asuvan Korhosen koti on täynnä nuotteja, kirjoja, tauluja – ja flyygeleitä.

Mies, joka on kokenut urallaan paljon, tyytyisi nykyisin vähään.

– Haluaisin soittaa pianoa ja kävellä vuorilla.

Niin, ja ottaa vastaan EU:n kulttuurikomissaarin tehtävän, jos sitä hänelle tarjottaisiin.

– Euroopalla on valtava kulttuurihistoria, jota esitellä. Tekisin samaa koko maanosassa, mitä olen tehnyt täällä Hämeenlinnassa, hän hymyilee. HäSa