Kanta-Häme

Kulttuuriteko

Merkkaripussi hämmentää. Mitä nämä oranssin keltaiset lantit ovat?

– Saletisti ei ollut colaa alkuperäisissä merkkareissa, eräs suurkuluttaja sanoo.

Miksi salmiakeissa on lovi? Miksi nämä ovat pienempiä kuin ennen?

Merkkaripussi aiheuttaa liudan kysymyksiä. Niitä pitää kysyä Fazerin senior brand manager Aku Lipsaselta.

Lipsanen kertoo, että 1970-luvulla tehtiin muutama vuosi myös colan makuisia lantteja. Ne jakoivat rajusti mielipiteitä ja valmistus lopetettiin. Nyt Fazer halusi tuoda markkinoille alkuperäisin makuisen colan ja kokeilla, ovatko makutottumukset muuttuneet. Parhaillaan kuunnellaankin tarkalla korvalla, millaisen vastaanoton cola saa. Merkkaripussissa colan osuus on noin 15 prosenttia.

Hämeen Sanomien testiryhmässä colaa ei hyväksytä.

– Cola on suorastaan typerä. Ei kuulu joukkoon. En tykkää.

– Oudon kitkerä. Ja hei, eihän cola kuulunut alkuperäisväreihin, eihän?

Hetkessä hitti

Lipsanen kertoo, että Fazerilla oli jo pidempään pohdittu, että joku merkkarin tapainen tuote pitäisi tuoda markkinoille. Sosiaalisen mediassa noussut kaipaus merkkareiden perään oli tuotekehittelijöille piste iin päälle. Retrotuote näki päivänvalon tammikuun lopussa.

– Merkkareille oli sosiaalinen tilaus ja siitä tuli hitti heti lanseerauksen jälkeen.

Menekki on kuitenkin ollut yllätys. Paikoin merkkarit ovat loppuneet, eikä tehtaalla ole ollut kapasiteettia valmistaa lantteja niin paljon kuin olisi tarvetta.

– Täällä viikolla saamme tehtyä erän ja paikattua tilannetta, lupaa Lipsanen.

Yksi testiryhmän jäsen intoutuu kehumaan merkkareiden paluuta kulttuuriteoksi. Heti perään kuitenkin joku sanoo, ettei nuoruutta saa takaisin, vaikka kuinka kulkisi merkkari suussa.

Liian paksu ja pieni

Merkkareista liikkuu paljon urbaanilegendoja, joiden mukaan lantteihin on tukehtunut moni lapsi. Aku Lipsanen ei kuitenkaan tiedä yhtään kuolemantapausta.

– Läheltä piti tilanteita kyllä on ollut, mutta kukaan ei ole tukehtunut. Juuri niiden vuoksi kokoa on pienennetty.

Nyt merkkari on huomattavasti pienempi kuin sen kulta-aikana, jolloin halkaisija oli 40 milliä. Nyt se on 22 milliä.

Lipsanen muistuttaa, että merkkari on imeskeltävä tuote, eikä sovi pienille lapsille.

Mutta onko salmiakkimerkkarissa oleva lovi todella hengitysaukko vai mikä tarkoitus sillä on?

– Lovi on tehty sen vuoksi, että halusimme tehdä eron toiseen salmiakkilanttiimme. Esimerkiksi irtomakeisena ja salmiakkimix-pussissa on merkkarin näköinen lantti, joka on valmistettu eri reseptillä. Emme halua, että nämä tuotteet sekoitetaan toisiinsa, joten sen vuoksi merkkarissa on lovi, jotta sen erottaa aidoksi.

Jälleen testiryhmä on eri mieltä.

– Ruma, kun salmiakissa on kolo.

– Eihän suutuntuma ole sama kuin penskana: nää on niin pieniä, ei täytä suuta.

– Nössöilty on, kun koko on muutettu pieneksi ja tehty vielä oikein hengitysreikäkin.

Samalta maistuu kuin ennenkin

Entä maku? Onko se ennallaan? Joku sanoo, että kyllä. Toinen epäilee, ettei salmiakki ole yhtä suolainen kuin ennen.

– Musta ei puraise yhtä ärhäkästi kieleen kuin luulen muistavani alkuperäisten tehneen. Ihan ok, jokin terävyys puuttuu. Liekö kielletty kuluneiden vuosien mittaan jokin E-lisäaine, joka on ollut olennaisen tärkeä originaaleille? pohtii yksi liki viisikymppinen testiryhmän jäsen.

Aku Lipsanen muistuttaa, että ihmisen maku kehittyy iän myötä.

– Myös maun voi tunnistaa eri tavalla, kun koko on muuttunut. Silloin imeytyminen ja makutuntuma on erilainen. Nykyinen merkkari ei lähde sulamaan suuhun yhtä nopeasti kuin vanha, iso lantti, sillä uusi merkkari on paksumpi, mutta pienempi.

Testiryhmässä moni kaipaa juuri lättänää ja suurta kokoa, koska silloin ennen merkkarista syntyi hetken imeskelyn jälkeen pizzalätty suuhun, joka lopulta suli. Ja ah, se oli hyvää.

Vaikka merkkareita tehdään alkuperäisillä resepteillä, ovat toki tuotantoteknologia ja perusraaka-aineet hieman muuttuneet.

– Punainen ja keltainen maistuvat samalta kuin ennenkin.

– Salmiakki on yhtä hyvää kuin silloin ennen.

– Koostumus on oikea. Älyttömän sitkeä.

– Yhtä paljon inhoan kuin ennenkin. Kun aikoinaan otin ex-vaimon pussista yhden lantin, niin se kesti ja kesti. Eikä sitä kehdannut sylkeä pois.

– Ällistyttävää, kuinka kauan tämä kestää suussa. Vastinetta rahalle, sillä nämä eivät sula hetkessä suuhun. (HäSa)

Päivän lehti

9.4.2020