Kanta-Häme

Kuluttaja ei ole enää kuningas

Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa syönyt kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) haluaa palauttaa kuluttajan takaisin kuninkaaksi.

Heinosen mukaan tällä hetkellä kuluttajalla ei ole käytännössä mahdollisuutta tehdä kaupassa tai lounasravintolassa valintoja kotimaisen ruoan puolesta, sillä edes pääraaka-aineiden alkuperämaata ei läheskään aina ilmoiteta.

– Tuoteselosteet eivät kerro, mistä raaka-aineet tulevat. Kun emme pysty asiaa itse kaupassa selvittämään, olemme antaneet valmistajille ja kaupoille vallan päättää, mitä me syömme, Heinonen sanoo.

Hän aikookin jättää eduskunnalle lakialoitteen, jossa esitetään pakollisia maatunnuksia ravintoloiden ruokalistoihin ja elintarvikkeiden tuoteselosteisiin.

Hämääviä pakkauksia

Eniten Heinosta huolettaa niin sanottu suomalaiseksi pesty ruoka. Hän tarkoittaa käsitteellä paitsi Turun sinapin kaltaisia ulkomailla tehtäviä suomalaistuotteita, myös Suomessa valmistettavia elintarvikkeita, joiden raaka-aineet tuodaan muualta.

– Usein nämä tuotteet myydään suomalaisella nimellä tai kuvalla, jossa on vaikkapa järvimaisema, heinälato tai jussipaitainen mies. Paketissa saattaa olla jopa liehuva Suomen lippu, Heinonen sanoo.

Hänen mukaansa elintarvikevalmistajat voikin jakaa karkeasti kolmeen kastiin.

– On reilut ja rehdit, jotka kertovat näkyvästi ja hyvin, että heidän tuotteensa on sataprosenttisesti suomalainen. Sitten on se porukka, joka ei kerro alkuperää, mutta antaa ymmärtää sen olevan Suomesta. Lisäksi on vielä niitä, jotka eivät ota kantaa sen kummemmin kotimaisen puolesta tai sitä vastaan.

Ruisleipä kiven alla

Ruokahaasteensa aikana Heinonen yllättyi kokonaan suomalaisen leivän huonosta saatavuudesta tavallisissa lähikaupoissa ja lounasruokaloissa.

Kiven alla oli etenkin kotimaisesta rukiista leivottu ruisleipä.

Heinonen oli yhteydessä moneen suomalaiseen leipomoon, joista osa ilmoitti ensin tuotteidensa olevan kotimaisia. Lisäkysymykseen jauhojen alkuperästä vastattiin kuitenkin kertomalla, että jauhot ovat suomalaisia silloin, kun yhtiöllä on varmuus niiden saamisesta 18 kuukauden ajan.

– Käytännössä jauho ei siis ollutkaan suomalaista, koska niin pitkiä varmuusaikoja on hyvin vaikea saada.

Heinosen mukaan isot leipomot puolustautuvat, ettei kotimaista ruista ole tarpeeksi saatavilla. Maanviljelijät puolestaan sanovat, etteivät leipomot maksa heille rukiista tarpeeksi.

– Isot leipomot tuovat rukiin mieluummin Kazakstanista, Ukrainasta, Puolasta ja Baltian maista, josta ne saavat sen edullisemmin. Kun suomalaiselle rukiille ei ole löytynyt riittävästi ostajia, viljelijät ovat siirtyneet muihin kasvilajeihin.

Tehtyjä virheitä on kuitenkin lähdetty korjaamaan.

– Leipomot ovat perustaneet Pro Ruis ry:n, jonka tavoitteena on, että esimerkiksi Fazerilla ruisjauhot olisivat vuonna 2016 sataprosenttisesti suomalaisia, Heinonen sanoo. (HäSa)