fbpx
Kanta-Häme

Kummilan pesä ja yhtiön entiset omistajat sopuun

Kummilan konkurssipesä on sopinut yhtiön entisen osakkaan ja toimitusjohtajan Jari Aimisen kanssa korvauksista pesälle. Pesä haki ulosotossa vielä viime vuoden lopulla yli 5,6 miljoonan euron saataviaan Aimiselta.

Kun konkurssipesä sai sovun näistä veloista, se lakkautettiin tiistaina velkojainkokouksessa. Pesä myi Kummilan omaisuutta ja karhusi saataviaan entisiltä omistajilta 21 vuotta.

– Perintä Kummilan entisiltä omistajilta on päättynyt.

– Osa saatavista oli vanhentumassa ja perinnän tuotot jäivät pieneksi verrattuna pesän hoitokustannuksiin. Teimme rahajärjestelyjä ja sopimuksia, kertoo Kummilan konkurssipesän toinen pesänhoitaja Jukka Laitasalo.

Kummilan konkurssipesä nosti kanteen entisiä omistajia vastaan ja vaati heiltä vajaan 30 miljoonan markan vahingonkorvausta korkoineen. Korkein oikeus määräsi entiset omistajat maksamaan vahingonkorvaukset.

Entinen toimitusjohtaja Jari Aiminen oli viime marraskuussa vahingonkorvausvelkaa pesälle lähes 5,6 miljoonaa euroa. Ulosottovelkaa oli peritty kahden viime vuoden aikana 4 971 euroa.

Hämeenlinnalainen Kummila oli 1990-luvun alussa yksi Suomen viidestä suurimmasta rakennusliikkeestä. Se oli noin miljardin markan liikevaihdolla Hämeenlinnan suurin yritys. Yritys haettiin konkurssiin helmikuussa 1994 sen jälkeen, kun omistajat olivat myyneet sen kuitaten kauppahinnan konsernin omista varoista.

– Konkurssipesän omaisuudeksi arvioitiin 400-500 miljoonaa markkaa eli noin 70 miljoonaa euroa. Se on suunnilleen toteutunut, Laitasalo sanoo.

Laitasalo ei tiedä tarkkaan pesän realisointiarvoa, koska suurimmalla osalla veloista oli vakuuksia ja suurin osa omaisuudesta on velkojen panttina. Pankit ja vakuutusyhtiöt realisoivat suoraan kiinteistöjä ohi konkurssipesän.

– Pesä tilitti velkojille 18 miljoonaa euroa. Velkojien, joiden saatavilla ei ollut etuoikeutta, jako-osuus oli 28 prosenttia saatavista.

Laitasalo pitää näiden velkojien saamaa jako-osuutta suurena. Usein tavalliset velkojat jäävät konkurssissa “nuolemaan näppejään”.

Kummilan konkurssipesän realisointi kesti yli 21 vuotta, mikä on pitkä aika. Pesänhoitaja Laitasalo ei kuitenkaan pidä pesän elinaikaa aivan poikkeuksellisen pitkänä. Eräät muutkin pesät ovat eläneet yli 20 vuotta.

Laitasalon mukaan kaksi seikkaa venytti konkurssipesän elämää. Suomen oikeusjärjestelmän hitaus oli yksi syy. Toiseksi Kummilalla oli paljon omaisuutta, jonka myyminen kesti kauan.

– Korkeimman oikeuden päätöksen entisten omistajien vahingonkorvauksista saimme vasta vuonna 2003. Sen jälkeen alkoivat perintään liittyvät oikeudenkäynnit. Väitettiin, ettei omaisuutta omisteta.

Laitasalo kertoo, että Kummilan kiinteistöjä myytiin tarkoituksella hitaasti. Yhtiöllä oli paljon pienillä paikkakunnilla valtion rahoittamia asuinkiinteistöjä. Sillä oli muitakin omistuksia, joita ei kannattanut tai voinut myydä nopeasti.

– Tämän vuoden puolella teimme kaupat Vantaalla Marja-Vantaan kiinteistöstä. Tappelimme pitkään, että saimme siitä kunnon hinnan.

Kummila teki konkurssin keskellä Suomen historian syvintä lamaa. Laitasalo sanoo tietoiseksi päätöstä, että omaisuutta ei realisoida tällaiseen aikaan.

– Velkojat eivät ole olleet tyytymättömiä pesään. Olemme tilittäneet varoja aina välillä velkojille. Ensimmäinen iso jako oli jo vuonna 2007. HäSa

Menot