Kanta-Häme

Kun apua ei saa sosiaalitoimesta tai Kelasta, on seurakunnan diakoniakeskus usein viimeinen oljenkorsi

Kirkon diakoniatyöntekijät ovat olleet jo kuukausia huolissaan siitä, että diakoniakeskuksesta on tullut monen avuntarvitsijan viimeinen oljenkorsi. Etenkin sen jälkeen, kun perustoimeentulotuen maksaminen siirtyi kunnilta Kelalle, on väliinputoajien määrä vain kasvanut.

Kun apua ei saa kunnan sosiaalitoimesta, eikä Kelasta, on Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan diakoniakeskuksesta tullut monelle ainut mahdollisuus saada elämä raiteilleen.

– Moni asiakas on sanonut suoraan, että heidät on ohjattu Kelasta diakoniakeskukseen. Emmehän mekään mikään pankki ole, dakoniatyöntekijät korostavat.

Taloudellisissa ongelmissa auttavan diakoni Katja Lahden työpöydällä on asiakkaita varten pieni kori, jossa on nenäliina kyyneliä varten. Kori on ahkerassa käytössä, eikä siinä ole enää jäljellä kuin yksi nenäliina.

– Ihmiset hakevat apua usein liian myöhään. Moni yrittää pärjätä itse mahdollisimman pitkään ja miettii sitten täällä, voiko jonkin lääkkeen jättää ottamatta, kun ei ole varaa ostaa kaikkia, Lahti miettii.

Diakoniakeskuksesta haetaan apua joko taloudellisiin tai terveydellisiin ongelmiin, mutta työntekijän vastaanotolla näkyy usein myös syrjäytyminen. Huoli läheisten sairastumisesta ja jaksamisesta saa monen mielen mustaksi.

Viime vuonna Hämeenlinna-Vanajan diakoniatyössä oli yli 1 200 tapaamista 40–69-vuotiaiden ihmisten kanssa.

– Toisen ihmisen kanssa keskusteleminen auttaa. Joskus olen antanut ihmiselle säännöllistäkin keskusteluapua, josta on ollut apua. Silloin koen olevani tarpeellinen, diakonissa Seija Puusaari sanoo.

Hämeenlinna-Vanajan seurakunta jätti kesäkuussa kannanoton, jossa vaadittiin kaupungin sosiaalitoimiston, Kelan ja toisaalta diakoniakeskuksen yhteistyön lisäämistä. Kannanotossa pelättiin, että liian moni jää muuten ilman apua Hämeenlinnassa.

Diakoniatyöntekijä Katja Lahti ja Seija Puusaari sanovat, että asiakkaita on ohjattu suoraan diakoniakeskukseen Kelasta ja sosiaalitoimesta, kun toimeentulotukea ei ole saanut.

– Tilanne on vaikea. Diakoniakeskuksessa yritetään auttaa jokaista apua pyytävää, mutta meiltäkin on vähennetty koko ajan resursseja. Asioita on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen, diakoniatyöntekijät painottavat.

Kannanotto tehtiin yli kaksi kuukautta sitten, mutta se ei ole vielä herättänyt niitä käytännön toimia, joita kannanotossa juuri vaadittiin.

Kymmenessä vuodessa Suomen seurakuntien diakoniatyöstä on vähennetty sata vakituista virkaa. Vuodessa viranhaltijoita on nipistetty 33. Diakoniatyöntekijöitä oli koko maassa 1 200.

Seija Puusaari ja Katja Lahti korostavat, että heidän tehtävänään on auttaa kaikkia niitä, jotka tarvitsevat apua. Yleensä kysymys ei ole vain yhdestä ongelmasta, vaan oikeasta ongelmakimpusta. Velkaantuminen on jatkunut jo vuosien ajan, eikä sitä voida korjata hetkessä.

– Ei diakoniakeskus ole pankki, mutta mitä sanot 85-vuotiaalle, joka on ulosotossa sairastumisensa takia, työntekijät miettivät.

Tällä hetkellä diakoniakeskuksesta on varattu ajat kahdeksi viikoksi eteenpäin. Kun hätä on kaikkein suurin, apua annetaan kuitenkin nopeasti. HÄSA

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930