Kanta-Häme

Kun kahvihammasta kolottaa

Punainen myssy erottuu jo kauas Mierolan siltakahvilan ikkunasta. Elekielestä havaitsee, että menossa on vilkas keskustelu vastapäätä istuvan kanssa. Kaksikon naurunremakan voi kuulla lasin läpi, kun lähestyy rakennusta.

Kulmapöydästä löytyvät ystävättäret Marja Heino ja Ritva Luoto, jotka olivat törmänneet kaupan ulkopuolella Parolassa ja päättäneet tulla vaihtamaan kuulumisia Vanajaveden äärellä sijaitsevaan kahvilaan.

– Täällä on niin mukava käydä. Sunnuntain kävely- tai pyörälenkin jälkeen tulen yleensä tänne kahville. Kesällä käyn täällä kolme, neljä kertaa viikossa, talvisaikaan pari, kolme kertaa. Ei sitä viitsi kotona Moccamasterilla keittää itselleen kahvia, mieluummin lähden tänne mukillisen juomaan, yksin asuva Heino kertoo.

– Meitä taas käy sellainen vakiporukka naisia talvilauantaisin täällä. Miehet tietävät meitä jo odotella! Luoto rävähtää taas nauramaan.

Vieraat ja tutut viihtyvät

Molemmat odottavat innolla kesää, jolloin rantamaisemat kaunistuvat entisestään ja kävijämäärä räjähtää.

– Vieraanikin aina haluavat nähdä Mierolan sillan. Maisemanahan tämä on aivan ihana. Siitä saa voimaa, kun tuijottaa vesistöä. Ja se kesäinen auringonlasku! Heino huokaa.

– Tämä on leppoisa paikka, jossa aina tapahtuu jotakin. On veneitä ja vesibussia. Ihmisiä on aina paljon. Ulkomaalaisia on kiva katsella, kun ne ovat ihan häpsingillä näin hienoista maisemista! Luoto toteaa

– Täällä näkee hyvin myös vuodenaikojen vaihtelun sorsineen ja joutsenineen, Luoto lisää.

Heino käy Mierolassa kesäisin myös lastenlastensa “pakottamina”.

– Heidät saa aina pitkälle kävelylenkille, kun lupaa jätskit paikan päällä, hän nauraa.

“Hattulassa kelpaa asua”

Sekä Marja Heino että Ritva Luoto kertovat viettävänsä nykyään leppoisia eläkepäiviä.

– Saa tehdä mitä tykkää, eikä ole aikaisia aamuherätyksiä. Voi lähteä reissuunkin pienellä varoitusajalla. Lisäksi opiskelen kieliä. Saksan kurssin jo lopetin, ja italiaa tekisi mieli opiskella, Heino sanoo.

Hän kertoo lisäksi tekevänsä kesäsunnuntaisin melkoisia pyörälenkkejä välillä Parola–Hämeenlinna–Parola. Reitit suuntautuvat tuulesta riippuen joko Parolannummen, Katinalan tai Aulangon kautta.

– Olen myös melkoinen korpifilosofi; kuljen paljon luonnossa ja kuuntelen lintujen viserrystä. Vien myös lastenlapsia metsään, eikä niitä meinaa sieltä saada pois.

Parolassa asuvat naiset pitävät molemmat Hattulasta asuinkuntana.

– Hattula on ihmisen kokoinen paikka asua. Täällä on kaikki palvelut lähellä ja ihmiset tuttuja. Harrastusmahdollisuuksiakin on riittävästi. En ole kuullut kenenkään valittavan, sanoo Heino, joka muutti kuntaan Hämeenlinnasta vuonna 1996.

– Palvelu on myös hyvää ja ihmiset ystävällisiä, Luoto säestää.

Ei kiitos kesämökeille

Kummallakin rouvalla on toiveissa lämmin kesä, mutta mökki-ihmiseksi ei kumpikaan tunnustaudu.

– Siellä pitäisi vain jatkuvasti maalailla ja passata isoa laumaa ihmisiä. Enemmänkin houkuttelee pyöräily Ahvenanmaalla, mutta kun siellä tuulee aina. Se reissu on vielä varustettu kysymysmerkillä, Marja Heino kertoo.

– Kai sitä on jo niin yli-ikäinen, että haluaa olla vain rauhassa. Katsotaan sitten syksyllä, mihin marttakerhoon mennään, Luoto virnistää.

– Niin, ennen sitä oltiin nuoria ja nättejä, nyt ollaan vaan nättejä, Heino sanoo, ja taas kaksikon nauru täyttää Mierolan siltakahvilan kulmapöydän. (HäSa)