Kanta-Häme

Kun kaikkea ei kehtaisi julkisesti kailottaa

– Yhden sosiaaliturvatunnuksen olen tässä odotellessani kuullut, muuten vaikuttaa oikein rauhalliselta. Moneen muuhun poliisilaitokseen verrattuna tilanne täällä on oikein hyvä, kun asiat voi hoitaa erillisissä kopeissa, kertoo Hämeenlinnan uuden poliisitalon aulatiloissa lupapalveluihin vuoroaan odotellut Marko Aromaa.

Sosiaaliturvatunnus kantautui Aromaan korviin kulman takana sijaitsevalta infopisteeltä, josta hoidetaan muun muassa Miekkalinnan neuvonta, opastus sekä ajanvaraukset. Tällä tiskillä asiakas tavallisesti myös ilmoittaa ensimmäisen kerran, jos haluaa rikosilmoituksen tehdä.

Miekkalinnan lupapalveluiden infopistettä on arvosteltu Hämeen Sanomien yleisönosastolla yksityisyyden puutteesta. Vastineessaan apulaispoliisipäällikkö Martti Salmela on kertonut, että kuuluvuusongelmat on poliisilaitoksella tiedostettu ja toiminnan ohjaukseen on kiinnitetty huomiota.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, apulaispoliisipäällikkö Salmela?

– Tilannehan oli ennestään paljon hurjempi, entisessä infopisteessä ihmiset olivat aivan metrin päässä kuulemassa. Uusi talo tietysti tarjoaa uusia virikkeitä ihmetellä asiaa. Tosiasia on, että kun virkailijamme istuvat lasiseinän takana, joudutaan siinä olemaan mikrofonin välityksellä yhteydessä. Ohjeistus on, että jos esimerkiksi rikosilmoitusta ollaan tekemässä, siirrytään sen jälkeen kuulustelutiloihin, missä on äänieristetyt ovet. Ajanvaraukset ja muut arkipäiväisemmät asiat voidaan hoitaa siinä.

Entä jos henkilötunnustaan ei halua kaikkien kuullen luetella, voiko sen kertoa muulla tavalla?

– Kyllä onnistuu, se on jokaisesta itsestä kiinni. Poliisilaitoksen edustajalle voi kertoa esimerkiksi, että kirjoittaa sen paperille.

Voisiko aula- tai odotustiloissa soittaa taustamusiikkia tai radiota, koska hiirenhiljaisissa tiloissa sanat erottuvat paremmin?

– Ei ollenkaan huono idea, vien tätä kyllä eteenpäin. Monessa paikassa on tällaista taustamusiikkia. Olin eilen juuri aivan samoissa ajatuksissa, kun kaupungin johto oli tutustumassa taloon. Silloin sanoinkin, ettei pahitteeksi olisi, vaikka joku linnunlaulu soisi taustalla.

Joskus on pakko puhua kovaa

Yksityisyyden suoja ei aiheuta kysymyksiä ainoastaan poliisitalolla.

Viipurintien pääterveysasemalla asioi päivässä noin 200–300 ihmistä. Toimistotiskillä ihmiset käyvät hoitamassa reseptiasioitaan, omaistensa asioita, kysymässä laboratoriotuloksiaan sekä neuvoa erilaisiin oireisiinsa. Tiskillä on väliseinä, jonka avulla asiakkaille pyritään tarjoamaan asioimisrauha.

– Ihmisiä on ohjeistettu odottamaan omaa vuoroaan kahvion puolella istuen, jotta asiat eivät kuuluisi. Mutta tämähän on aina ongelma, ja etenkin huonokuuloisilla potilailla. Intimiteettisuojan rikkoutumisen mahdollisuus on, jos asioista täytyy puhua kovaa, sanoo apulaisylilääkäri Merja Toivanen.

Jos potilas toivoo asiaa selvitettävän kahden kesken jossain sivummalla, pyritään se Toivasen mukaan järjestämään. On kuitenkin tuurista kiinni, onko tällaista tilaa vapaana.

Takahuoneeseen tarvittaessa

Palvelupiste Kastellissa asiointirauhasta on tullut kommentteja etenkin alkuaikoina. Asiakaspalvelupäällikkö Outi Katajarinteen mukaan asiakas voidaan pyytää asioimaan takahuoneen puolelle, jos asia on kovin yksityisluonteinen.

– Henkilökohtaisempia asioita voi tulla ikäihmisten palveluissa tai lasten ja nuorten palveluissa, missä päivähoitoasioita hoidetaan. Asiakas voi myös toivoa, että jutella voisi rauhallisemmassa paikassa, Katajarinne sanoo.

Sisä-Suomen verotoimiston toimipisteissä asiakastiloja on viime vuosina rauhoitettu remontilla. Hämeenlinnassa remontti tehtiin jo jokunen vuosi sitten, Tampereella vastaava työ on vastikään valmistunut.

– Asiakkaat voivat asioida nykyään suljetuissa looseissa, ja niissä yksityisyydensuoja toteutuu aidosti. Yksityisyyden lisäksi pyrittiin turvaamaan myös virkailijoiden turvallisuus, kertoo palvelu- ja viestintävastaava Mikko Rantala. (HäSa)