Kanta-Häme

Kun oikeasti opiskelee, mikään ei ole vaikeaa

Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa lapsuutensa viettänyt Shabnam Afrin, 14, ei osannut vielä kaksi vuotta sitten sanaakaan suomea. Tänä keväänä hän sai koulusta luokkansa parhaan todistuksen.
 
– Kun oikeasti opiskelee, niin mikään ei ole vaikeaa, Turnaksi kutsuttava tyttö toteaa.
 
Hänen kevättodistuksensa yhdeksikköjen ja kymppien rivistö puhuu omaa kieltään. Käytännön aineet ovat helppoja, mutta niin ovat myös matemaattiset aineet ja kieliopinnotkin. Jos oppivelvollisuutta ei olisi, voisi Turna luokanvalvojansa mukaan lopettaa koulunkäynnin vaikka heti.
 
– Turna ei sano ikinä, että mikään on vaikeaa. Kaikki on hänelle aina helppoa, hänen isänsä kertoo.
 
Isän perässä Forssaan
Jo kahdeksan vuotta sitten Suomeen tullut perheen isä Shariful Islam on ehtinyt asua vuosien varrella Lahdessa ja pääkaupunkiseudulla. 
 
Forssaan hän muutti töiden perässä kolmisen vuotta sitten. Hieman sen jälkeen perheen äiti Rubia Khanam tuli Turnan ja 9-vuotiaan Neethilan kanssa isän perässä Lounais-Hämeeseen.
 
Rubia Khanam työskenteli Bangladeshissa sairaanhoitajana armeijan sairaalassa, ja lapset kävivät armeijan ylläpitämää arvostettua koulua. 
 
Neethila meni Suomeen tultuaan ensimmäiselle luokalle, jonka jälkeen hän siirtyi suoraan kolmannelle. Molemmat tytöt ovat menestyneet opinnoissaan erinomaisesti.
 
– Pidän eniten matikasta, fysiikasta ja kemiasta. Ne ovat niin helppoja, Turna kertoo.
 
– On ihanaa, että tyttöjä ei tarvitse koko ajan muistuttaa opiskelusta, vaan he hoitavat sen itse, äiti kehuu.
 
Forssassa on turvallista
Suomen kielen opettelu on ollut molempien tyttöjen mielestä helppoa, ja Turnan mielestä ehkä jopa helpompaa kuin ruotsin kieli. Silloin, kun kavereiden kanssa ei ole löytynyt yhteistä kieltä, tytöt ovat pärjänneet englannin avulla.
 
– Kukaan ei ole koskaan kiusannut meitä täällä, tytöt kertovat.
 
Toista olisi isän kokemusten mukaan ollut, mikäli perhe olisi jäänyt pääkaupunkiseudulle. Vanhemmat ovat onnellisia siitä, että Forssassa kaikki on kuitenkin sujunut hyvin.
 
– Tämä on ollut hyvä ja turvallinen paikka olla ja asua, äiti Rubia Khanam sanoo.
 
Forssaa kuvaillessa Turnalle tulevat ensimmäisenä mieleen rauhallisuus ja hiljaisuus. Noin 11 miljoonan asukkaan Dhakassa elämisen rytmi on ollut hyvin erilaista.
 
– Dhaka on iso ja hieno kaupunki, jossa on 46-kerroksisia taloja. Forssa on erilainen mutta hyvä paikka, täällä on niin rauhallista asua.
 
Työn alla oma kirjaprojekti
Turnan stipendeilläkin palkitun koulumenestyksen takana on kovan työn lisäksi opettajilta saatu arvokas tuki. 
 
– Koulussa on ollut aina helppo päästä mukaan joukkoon, ja opettajat ovat auttaneet tosi paljon, Turna sanoo.
 
Opintojen ohella on aina myös aikaa harrastuksille. Lukemisesta pitävällä tytöllä on tällä hetkellä työn alla esimerkiksi oma kirjaprojekti, jossa yhdistyy kauhun ja seikkailun teemoja. 
 
Vaikka taideaineet, kuten musiikki, kirjoittaminen ja tanssiminen kiinnostavat, Turna toivoo voivansa aikuisena työskennellä hieman erilaisten asioiden parissa. 
 
– Olisi kiva päästä isona töihin Nasaan USA:han. Tykkään fysiikasta ja kemiasta niin paljon, hän sanoo.
 
Bangladeshissa äärimmäisen arvostettu lääkärin ammatti voisi myös olla yksi vaihtoehto tulevaisuutta varten. Tässä vaiheessa mielessä vielä siintää myös paluu takaisin juurille.
 
– Ehkä myöhemmin olisi kiva muuttaa takaisin kotiin Bangladeshiin, Turna pohtii tulevaa. (HäSa)
 
 
Kaisa Hynninen / HäSa