– Järkytyin. Suljin pariksi viikoksi kaikki sosiaalisen median ilmoitukset, menetin yöunet ja ruokahalun pariksi päiväksi. Onneksi sain tukea ystäviltäni.
Näin kertoo reagoineensa rajuun vihapostiin ja maalittamiseen hämeenlinnalainen kaupunginvaltuutettu, joka haluaa pysytellä anonyyminä.
Hän kertoo vihapostivyöryn lähteneen liikkeelle hänen jalkapalloaiheisesta Twitter-päivityksestään. Päivitystä oli käytetty Twitterissä myös hänen maalittamiseensa.
Epäasiallisia viestejä oli tullut sekä Facebookin, Twitterin että Instagramin kautta vielä kaksi viikkoa senkin jälkeen, kun hän oli poistanut alkuperäisen päivityksensä.
– Seassa oli myös arkaluonteisia kuvia, jotka Instagram oli onnekseni sensuroinut.
Kysely kaupunginvaltuutetuille
Kokemus tuli ilmi Hämeen Sanomien kaupunginvaltuutetuille lähettämässä kyselyssä. Kyselyssä kartoitettiin valtuutettujen omia kokemuksia vihapostista ja maalittamisesta.
Maalittamisella tarkoitetaan henkilön ottamista maalitauluksi sosiaalisessa mediassa. Tällöin ihmisiä yllyttetään esimerkiksi lähettämään tälle henkilölle erilaista vihapostia tai mustamaalaamaan tätä muuten. Toiminnan tarkoitus on pyrkiä hiljentämään maalituksen kohteena oleva henkilö ja esimerkiksi vaikuttaa vainoamalla tämän työntekoon ja julkisiin lausuntoihin.
Kyselyyn vastanneista 36 kaupunginvaltuutetusta 16 oli saanut vihapostia. Viisi vastaajaa koki joutuneensa myös maalittamisen kohteeksi.
Naiset enemmistössä
Vihapostia saaneista ylivoimainen enemmistö oli naisia. Vain kolme miesvastaajaa oli saanut vihapostia.
Tulos ei tutkimusten valossa ole yllätys. THL:n mukaan erilaiselle vihapuheelle, johon myös vihaposti kuuluu, erityisen alttiita ovat nuoret naiset ja julkisuudessa toimivat naiset kuten poliitikot.
Vihapostia vastaajat olivat saaneet etenkin sähköpostitse, mutta myös tekstiviesteinä, sosiaalisen median viesteinä ja suoraan puhelimitse. Yksittäisinä vihapostia laukaisseina asioina vastauksista nousivat esiin toriparkki ja pride-liputus.
Lue myös: Suurin osa hämeenlinnalaisista kaupunginvaltuutetuista kriminalisoisi maalittamisen
Asiattomia viestejä kuukausittain
Ensimmäistä kauttaan kaupunginvaltuustossa istuva Anni Puntila (kok.) kertoo ensimmäisten vihaviestien säikäyttäneen.
– En niinkään pelästynyt viestien sisältöä, vaan sitä, että niitä lähetettiin nimenomaan minulle. Että joku näkee aikaa ja vaivaa lähettääkseen asiattomia viestejä rivikaupunginvaltuutetulle.
Viestejä hän arvioi saavansa kuukausittain piikeissä. Ne laukaisee yleensä jonkin keskustelua herättävän aiheen käsitteleminen päätöksenteossa.
Viestit sisältävät henkilökohtaisuuksiin meneviä asiattomuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä niiden aiheena olevan päätöksenteon kanssa.
Anonyymiys pahentaa kieltä
Pahinta kieltä käytetään anonyymiyden mahdollistavilla keskustelupalstoilla. Myös sähköposteissa, joista ei saa selville lähettäjän henkilöllisyyttä, saatetaan huoritella.
Sosiaalisessa mediassa viestit ovat jonkin verran asiallisempia, koska niiden yhteydessä näkyy yleensä lähettäjän nimi.
– Olen havainnut, että nimenomaan naisten kohdalla etenkin keskustelupalstojen vihapuhe kohdistuu yleensä ulkonäköön. Harvoin kukaan arvostelee ensisijaisesti älykkyyttäni tai pätevyyttäni.
Puntila kertoo lopettaneensa keskustelupalstojen lukemisen jo joitain vuosia sitten, koska siellä julkaistu materiaali oli ollut niin asiatonta.
Painostusta ja panettelukampanjoita
Maalitetuista kaupunginvaltuutetuista enemmistö sen sijaan oli miehiä. Kaikki kolme vihapostia saanutta miestä kertoivat joutuneensa oman kokemuksensa mukaan myös maalitetuiksi.
Yksi kokemuksistaan kertova on Antti Ahonen (kok.).
– Minun maalittamiseni on ollut sieltä lievemmästä päästä, jos vertaa vaikka siihen, mitä jotkut kollegani ovat joutuneet kokemaan. Se ei ehkä ole vielä mennyt laittoman puolelle, mutta on ollut epämiellyttävää.
Ahosen kohdalla kyse on ollut painostuksesta sosiaalisessa mediassa ja panettelukampanjoista, jotka ovat saaneet alkunsa netin keskustelupalstoilla. Hän epäilee, että niiden syntyyn on vaikuttanut paljon kirjoittajien anonyymiys.
– Keskustelupalstoilla nimettömänä käytävään asiattomaan keskusteluun olisi hyvä puuttua. Suoraan nimellä olen saanut hyvin vähän negatiivisia viestejä.
Hän kertoo todistaneensa myös useita tapauksia, joissa poliitikon kontekstista irrotetulla kommentilla on kalasteltu vihaviestejä keskustelupalstoilla.
Pommiuhkaukset pahimpia
Ahosella on myös kokemusta vihapostista ja jopa laittomista uhkauksista.
Työskennellessään aiemmin Eurooppalainen Suomi -järjestössä hän kertoo järjestön toimistoon saapuneen muun muassa pommiuhkauksia. Myös toimiston kylttiä vandalisoitiin useaan otteeseen.
– Siellä oli joskus todella häiriintynyttä vihapostia. Uhkaukset olivat niin vakavia, että ilmoitimme niistä myös poliisille. HÄSA
Poimintoja kyselystä
Millaista vihapostia olet saanut?
”Olen saanut erittäin ikävän sävyisiä (viha)puheluita muutamaltakin henkilöltä useamman kerran. Minua on syytetty kylmäksi, tunteettomaksi päättäjäksi, etuoikeutetuksi, eliitin edustajaksi, joka kahmin itselleni ja lähipiirilleen etuja. Todellisuudessa olen tavallinen työssäkäyvä keskituloinen ihminen, joka teen tätä vapaa-ajan harrastuksenani.”
”Uhkailua ja henkilöön menevää rajua arvostelua.”
”Karkeaa kielenkäyttöä, arvostelevaa suhtautumista yleensä päättäjien toimintaan. Lisäksi suoraa arvostelua liittyen minun toimintaani ja ulkonäkööni kohdistuvaa arviointia.”
”Henkilöön ja sukupuoleen käyvää, aggressiivista epäasiallista palautetta.”
”Uhannut terveyttä tai henkeä.”
Miten kysely tehtiin?
Kyselyn laati Hämeen Sanomien työryhmä, ja se toteutettiin aikavälillä 12.–19.9. kaikille kaupunginvaltuutetuille lähetyn sähköpostilinkin kautta.
Kyselyyn vastanneilta kartoitettiin sukupuoli ja puoluekanta.
Kyselyyn vastattiin anonyymisti, mutta henkilöitä, jotka olivat valmiita puhumaan kokemuksistaan julkisesti, pyydettiin jättämään kyselyn loppuun yhteystietonsa.
Kommentti: Pahinta on pelko
Internet ja sen tarjoama anonyymiys on vapauttanut ihmiset paitsi ulkopuolisten odotusten kahleista myös käytöstavoista. Ei tarvitse teeskennellä mukavaa ja sivistynyttä, jos ei esiinny itsenään.
Poliitikkojen, tutkijoiden, eri alojen virkamiesten ja myös meidän toimittajien saama vihaposti on usein karua luettavaa. Monesti niin karua, että pitää ihan pysähtyä miettimään, millainen ihminen kehtaa kirjoittaa tai edes ajatella tällaista.
Pahinta vihapostissa ja maalittamisessa ei ole niistä tuleva paha mieli, vaan niiden aiheuttama pelko. Etenkin maalittaminen tähtää usein juuri siihen, että kohde pyritään pelottelemaan hiljaiseksi tai jopa kokonaan pois työstään tai toimestaan.
Kenenkään ei pitäisi ammattinsa tai asemansa takia pelätä, milloin sähköpostin uhkaukset omaa tai lähipiirin turvallisuutta kohtaan muuttuvat todellisuudeksi.