Kanta-Häme

Kuninkaalliset palasivat pelilaudalle

Toni Vainikka seisoo ystävänsä Samuli Mannerkosken kanssa ja odottaa. Viereiselle 64 laatasta muodostuvalle alueelle on aseteltu tutut 32 shakkinappulaa, mutta nämä nappulat yltävät Vainikkaa ja Mannerkoskea liki vyötärölle.

Hämeenlinnan Sibeliuspuistossa ollaan avaamassa puistoshakkikautta, ja kohta pitäisi alkaa näytösottelu.

Aluksi nuorten shakinpelaajien vaan pitää jaksaa kuunnella puheet.

– Puistokauden avajaisia juhlitaan, koska kaupunki täyttää 375 vuotta. Lisäksi seuralle tulee 90 vuotta täyteen, Hämeenlinnan Shakkikerhon puheenjohtaja Simo Torkkola selostaa.

Seuraavaksi ääneen pääsee vaalitilaisuudesta paikalle rientänyt kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Johannes Koskinen (sd.).

– Puistoshakki sopii Hämeenlinnaan loistavasti. Täällä on torneja, kuninkaallisia muistoja ja Parolannummelta löytyy tuhansia sotilaitakin. Toivon kaupungin puolesta, että puistoa käytetään ja nappulat säilyvät, Koskinen heittää.

Vielä lopuksi shakinpelaaja, toimittaja ja juontaja Arto Nyberg tervehtii 30-päistä yleisöä.

– Shakki ja jalkapallo ovat kaksi maailman eniten puhuttua kieltä, paikalle kutsuttu Nyberg pohtii.

Jo riittävät puheet. Nyt aletaan pelata!

Salamasotainen alku

Lyhyttä näytösottelua varten kasataan kaksi kolmen hengen joukkuetta, ja Vainikan ja Mannerkosken odotus palkitaan. Toni Vainikka pelaa Arto Nybergin ja shakkikerhon rahastonhoitajan Juhani Karppisen kanssa.

Mannerkoski pääsee puolestaan Koskisen ja paikalle saapuneen Pekka Rasimuksen pelikaveriksi. Pelikellot pannaan käyntiin, ja nappulat alkavat liikkua salaman lailla.

Vaikka Vainikka ja Mannerkoski ovat vain 9- ja 10-vuotiaita, he ovat pelanneet kerhossa jo toista vuotta. Molemmat joukkueet tietävät, mitä toinen aikoo. Lopulta sotilaista muodostettu rintama alkaa särkyä. Peliin otettiin nimittäin ratsut, tornit ja lähetit.

– Jo alkaa tapahtua! ottelua selostava Torkkola hehkuttaa.

Pelilauta kuntoon

Vauhdikkaan alun jälkeen tahti rauhoittuu. Mustien joukkue käyttää aikaa siirtojensa pohdintaan, mutta valkoisilla pelaava Mannerkosken joukkue on pääsemässä niskan päälle.

Molemmat joukkueet ovat keränneet tukun vastapuolen nappuloita laudan reunalle.

– Siirrettäiskö daami tonne? Alettaisko uhkaamaan? mustalla pelaavien leiristä välillä kuuluu, kun Vainikka neuvottelee Nybergin ja Karppisen kanssa.

Lopulta liikkumatilanne alkaa mustilta loppua, ja valkoisen torni ajaa mustien kuninkaan nurkkaan.

– Tehdään shakki! Mannerkoski huutaa.

Vauhdikas näytösottelu päättyy valkoisten voittoon, ja herrasmiespelaajat kiittävät ottelusta. Sitten nappulat laitetaan taas paikoilleen, valmiiksi uutta peliä varten.

– Oli aika jännittävää pelata, mutta kivaa oli. Tulemme kokeilemaan puistoshakkia uudestaan, Vainikka ja Mannerkoski pohtivat ottelun jälkeen.

Peliaikaa on Sibeliuspuistossa yhtä kauan kuin kesääkin. (HäSa)

Sibeliuspuiston puistoshakin pelinappulakaapin avaimen saa noudettua kaupunginkirjaston virkailijoilta kirjastokortin avulla.