Kanta-Häme

Kunta ei ole itseisarvo

Hallinnolliset rajat haittaavat aivan turhaan Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle ulottuvan kasvukäytävän etenemistä.

Tähän tulokseen on tullut HHT-kasvukäytävähankkeen projektijohtaja Anna-Mari Ahonen. Hän kaipaakin Suomeen sellaista politiikkaa, joka huomioi ongelman ja koettaa poistaa sen.

– Ei kunta ole itseisarvo. Kunnallisessa itsehallinnossakaan ydin ei ole itse kunnan, vaan kuntalaisen parhaassa, Ahonen sanoo.

Ei, kapinakenraalin natsoja kantaneesta Janakkalan ex-kunnanjohtajasta ei ole uuden tehtävän myötä tullut pakkoliitosten puolestapuhujaa. Ahonen haluaa vain katsoa julkisia palveluja ja niiden rahoitusta uudesta näkökulmasta.

– Kävipä kuntarajoille mitä hyvänsä, täytyy kansakunnan löytää keinot vähentää kasvun esteitä, Ahonen sanoo.

Tukea nauhakaupungille

Käytännön työssään Ahonen törmää usein siihen, että kuntien, maakuntien, elyjen, avien, sairaanhoitopiirien ja jopa vaalipiirien rajat määrittelevät keskenään ristiriitaisesti kasvun suuntaa.

Samaan aikaan muuttoliike keskittyy radan ja moottoritien varteen Helsingin ja Tampereen välille. Voidaan jo puhua todellisesta nauhakaupungista, joka toimii suurkaupungin logiikalla.

Vaikka valtiokin myöntää kehityksen, se ei ole sisäistänyt asiaa niin, että se näkyisi toiminnassa. Ahonen toivoo, että kasvukäytävä huomioitaisiin aluekehitysrahoituksessa.

– Esimerkiksi EU-rahaa jaetaan tasaisesti köyhemmille alueille, jotka tarvitsevat erityistä tukea, Sen sijaan kasvun tukeminen suunnataan vain suurimmille kaupunkiseuduille, ei koko kasvukäytävälle.

Tehtävät eivät pyhiä

Jos Ahonen saisi itse päättää, hän panisi uusiksi kuntarajojen sijaan julkiset palvelut. Kustannustehokkuuden vuoksi oikeilla tasoilla pitäisi tehdä oikeita asioita.

– Kuntien tehtäväkenttä ei saa olla pyhä. Päätösvalta pienistä asioista kuuluu mahdollisimman lähelle, jopa kuntaa pienemmille yhteisöille. Isoissa asioissa pitäisi tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä, Ahonen visioi.

Hänen ajattelussaan kunnallisesti päätettäisiin vaikkapa päivähoidosta, peruskoulusta ja kunnan sisäisistä liikennejärjestelyistä. Terveydenhuollosta, peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta ja laajemmasta yhdyskuntarakenteen suunnittelusta vastaisivat ylikunnalliset tahot. Erikoissairaanhoito kaipaisi sitäkin suurempia hartioita.

Ajattelusihan kuulostaa hieman samalta kuin Tampereelle kaavailtu seutukaupunki ja palvelukunnat…

– Tampereen seudun eri malleissa on paljon hyvää, mutta ihmettelen, miksei mukaan ole otettu myös maakunnan reunakuntia? Ahonen toteaa.

Iso kuva puuttuu

Ahonen kuvailee hallituksen nykyistä rakenneuudistuksen tilaa sotkuiseksi. Näyttää yhä todennäköisemmältä, että päätökset lykkääntyvät seuraavalle hallitukselle.

– Ehkä kaikkein ensimmäiseksi olisi kannattanut tehdä analyysi siitä, mitkä asiat kuntajärjestelmässämme vaativat korjaamista ja kuvata se ymmärrettävästi kansalaisille. Sen jälkeen pitäisi käynnistää keskustelu siitä, mitkä ovat vaihtoehdot, Ahonen pohtii.

Hänen mukaansa termi vahva peruskunta lanseerattiin poliittisista syistä, minkä johdosta sitä ei aikanaan myöskään määritelty täsmällisesti. Sittemmin termi on liitetty suuruuden ekonomiaan, johon Ahonen ei täysin usko.

Hän muistuttaa, että 20 000 – 40 000 asukkaan kunnat ovat useimmiten kustannustehokkaita.

– En usko, että myöskään demokratia toteutuu sen puhtaammin isoissa kunnissa. Riskinä on, että kuntalaisista tulee passiivisia kuluttajia. Se on vaarallinen tie kansantalouden kannalta, Ahonen sanoo. (HäSa)

Päivän lehti

1.6.2020