Kanta-Häme

Kuntaliitoksia pitää tutkia paljon lisää

Suomessa toteutui 85 kuntaliitosta vuosina 2000–2013. Kuntien määrä väheni 132:lla.

Samana aikana tehtiin 165 kuntajakoselvitystä. Niistä siis reilut puolet johti kuntaliitoksiin. Vajaat puolet eli 80 selvitystä ei johtanut jatkotoimiin.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Arto Koski tosin huomauttaa, että suuren kuntaliitosvuoden 2009 jälkeen trendi on kääntynyt.

– Sen jälkeen selvityksiä on tehty vähemmän ja niistä enemmistö ei ole johtanut mihinkään.

Koski vetää tästä sen johtopäätöksen, että helpot, jos nyt mitään liitosta voi kutsua sellaiseksi, on jo tehty.

– Koska liitoksia on jo paljon tehty, nyt kuntajakoselvityksiä on tekemässä yhä suurempia kuntia.

Koski esitteli kuntaliitoksista ja niihin liittyvästä reaaliaikaisesta arvioinnista tehtyä tutkimusta tiistaina Kuntaliitossa.

Liitokset ovat erilaisia

Koski myös muistutti, että samanlaisia kuntaliitoksia ei ole. Jokaiseen liittyy omat ominaispiirteensä.

Vöyrin kunnanjohtaja Christina Båssar vahvistaa tämän näkemyksen.

– Ensimmäisessä kuntaliitoksessamme Maksamaan kanssa 2007 kaikki toimijat halusivat liitosta. Toisessa liitoksessa Oravaisten kanssa 2011 saimme opposition. Myös liitossopimukset ovat erilaisia.

Suurena ongelmana ketjuuntuneissa liitoksissa hän pitää viiden vuoden irtisanomissuojaa.

– Vielä yksi liitos, niin meillä on ollut irtisanomissuoja melkein 15 vuotta.

Reaaliaikaista tietoa vähän

Koski ja Kuntaliiton yksikönjohtaja Kaija Majoinen sanovat, että kuntaliitoksia pitäisi tutkia paljon enemmän.

Majoinen toteaa, että erityisesti liitoksen vaikutuksista palveluihin ja kunnan elinvoimaan puuttuu tutkimustietoa.

Myös kuntaliitosten kokoa on tutkittu vain vähän, samoin muutosten johtamista.

Tavoitteena onkin lähiaikoina saada Tampereen yliopistossa eri tieteenalojen opiskelijoita samaan graduryhmään paneutumaan kuntaliitoksiin eri näkökulmista.

Arto Koski sanoo, että reaaliaikaisia arviointeja kuntaliitoksista on alle 10.

Ehkä-ihmiset moottoreina

Koski on Anni Kyöstin ja Jaana Halosen kanssa selvittänyt joitakin kuntaliitoksille tyypillisiä vaiheita.

Liitoksen valmistelussa moottoreina ovat usein ns. ehkä-ihmiset, jotka haluavat päätöksenteon pohjaksi lisää tietoa.

– Ei- ja kyllä-ihmisille asia on helppo. He joko vastustavat tai kannattavat jyrkästi, eivätkä kaipaa lisätietoa.

Monessa kuntaliitoksessa tapahtuukin herpaantuminen siinä vaiheessa, kun päätös on tehty ja ehkä-ihmisten mielenkiinto laimenee.

– Silloin toteutuksen rima laskee, eikä liitoksesta saada kaikkea hyötyä irti.

Emeritusprofessori Pentti Meklin arvioi, että kuntaliitosten alkuvaiheet ovat jääneet vähälle tutkimukselle.

Toisaalta hän totesi, että liitosten hyötyjen perustelut ovat jääneet yleiselle tasolle.

– Valtio perustelee, etteivät kuntien resurssit riitä palvelutarpeen kasvaessa. Iso joukko kuntia ei näe liitosten olevan tarpeen. Ketkä ovat väärässä? (HäSa)