Kanta-Häme

Kuntien taloustilanne kurittaa teattereita

Suomalaisilla laitosteattereilla menee vielä kohtalaisen hyvin, vaikka kuntien kehno taloustilanne kurittaa kulttuurilaitoksia ja kilpailu yleisön vapaa-ajasta kiristyy kaiken aikaa. 
 
Julkisen tuen vähittäinen, mutta vääjäämätön kutistuminen huolettaa kuitenkin teatterinjohtajia. Pahimman pelätään olevan vasta edessä. 
 
– Jossakin tulee se hetki, että Seitsemää veljestä ei vain kerta kaikkiaan voi esittää kolmella miehellä, tiivistää Suomen teatterit ry:n toimitusjohtaja Tommi Saarikivi
.
Taloustaantuman lisäksi teatteria ravistelee ainakin jonkinasteinen rakenteiden murros. Kaupunginteatteriverkoston rinnalle on kasvanut entistä laajempi vapaiden teatteriammattilaisten joukko, joka haluaisi oman siivunsa rahoista ja tilasta parrasvaloissa. 
 
Yhteistyö vapaiden ryhmien ja kiinteiden laitosteattereiden välillä onkin yleistymässä.
 
– Yhteistuotannot ovat osassa teattereita jo arkipäivää. Siihen ei ole vain yhtä hyvää perusratkaisua, riippuu esimerkiksi siitä, minkälaisia yhteistyökumppaneita omalla paikkakunnalla on tarjolla, Tampereen työväenteatterin johtaja Maarit Pyökäri sanoo.
 
Lännen Media kysyi levikkialueensa teatterinjohtajilta, miten kaupunginteattereilla menee ja mihin perinteinen laitosteatteri on menossa. Vieläkö teatteri on maakuntakeskusten keskeinen kulttuuripalvelu ja mitä teatterin pitää tehdä säilyttääkseen asemansa? Kysely lähetettiin Lännen Median levikkialueen 16 kiinteälle ammattiteatterille, joista eteläisimmät ovat Turussa ja pohjoisin Rovaniemellä. Vertailuaineistoa kerättiin pääkaupunkiseudun keskeisiltä laitosteattereilta.
 
Kyselyn vastaajat ovat teattereiden taiteellisia johtajia ja toimitusjohtajia.
 
Useimmat kyselyssä mukana olevat teatterit ovat kaupunginteattereita, joiden pääasialliset tulot koostuvat kaupungin- ja valtionavustuksista. Virallisempi nimitys olisi valtionosuusteatteri eli vos-teatteri. Niitä kutsutaan usein myös kiinteiksi ammattiteattereiksi tai arkisemmin laitosteattereiksi.
 
Teatteri on monessa kaupungissa kulttuurin lippulaiva ja imagon nostaja. Samalla se myös nielaisee leijonanosan kaupungin kulttuurimenoista yhdessä kirjastojen, museoiden ja orkestereiden kanssa. 
 
Kuntaliiton selvityksen mukaan esimerkiksi Vaasassa ja Turussa kulttuurilaitokset vievät yli puolet kulttuuritoiminnan nettokäyttömenoista.
 
Lähes yhtä suuri osuus on Tampereella, Porissa, Rovaniemellä, Oulussa ja Kajaanissa. Jos julkista kulttuurirahoitusta päätettäisiin reilusti leikata, todellisia säästöjä ei syntyisi ilman, että iso kirves kävisi myös kulttuurilaitosten kimppuun. 
 
Viimeisten viiden vuoden aikana teattereiden valtionosuusleikkaukset ovat olleet lopulta verraten vähäisiä, mutta taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevien kuntien rahoitus on alkanut rakoilla. Monella näyttämöllä se on johtanut säästökierteeseen.
 
Kaikki kyselyyn vastanneet teatterit ovat jo sopeuttaneet toimintaansa niukkuuteen ja etsineet uusia tulonhankkimiskeinoja. Useimmat ovat vähentäneet vierailijoiden ja tilapäisen työvoiman käyttöä sekä karsineet yleisesti tuotantokuluja kaikkialta, mistä se on mahdollista.
 
Muutamissa teattereissa on nostettu lippujen hintoja ja vedetty ”epävarmoja” esityksiä pois ohjelmistosta. Tampereen teatterissa ja Hämeenlinnan teatterissa on jouduttu turvautumaan lomautuksiinkin.
 
Kävijämäärät ovat säästöistä huolimatta pysyneet viime vuosina ennallaan tai kasvaneet lähes kaikissa kyselyyn vastanneissa teattereissa.
 
– Ohjelmistokaan ei ole viihteellistynyt niin paljon kuin on pelätty, Saarikivi sanoo. 
 
Hän arvelee syyksi sen, että ”varmoja tuotantoja” ei teatterissa ole olemassa. Varmaksi yleisömagneetiksi kuviteltu esitys ei välttämättä vedä väkeä, mutta jokin toinen, odottamattomampi tuotanto voi sen tehdä.
 
Ainoa kestävä ratkaisu on pitää ohjelmisto monipuolisena keinolla millä hyvänsä. 
 
Yksi keino ohjelmiston monipuolistamiseen on teattereiden yhteistyö. Myös yhteistuotannot vapaiden teatteriryhmien tai esimerkiksi paikallisen tanssiteatterin tai sirkusryhmän kanssa ovat lisääntymään päin.
 
Kyselyn perusteella halukkuutta yhteistyökuvioihin on. Enemmistö vastaajista oli samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että kiinteiden ammattiteattereiden pitää lisätä yhteistuotantoja keskenään. Joka kolmas olisi valmis lisäämään yhteistuotantoja vapaiden ryhmien kanssa.
 
Kevätkauden suurista yhteistuotannoista käy esimerkkinä pohjoisten teattereiden American Monkey. Sen ovat tuottaneet Oulun, Kajaanin ja Kemin kaupunginteatterit ja Rovaniemen teatteri.
Näytelmää esitetään kevätkauden aikana kaikissa neljässä kaupungissa ja lisäksi vierailuesityksenä Helsingissä. 
 
Jokaisesta teatterista on mukana yksi näyttelijä. Pukusuunnittelu, lavastus, valot ja muu suunnittelutyö on jaettu osallistujateattereiden kesken.
 
– Osatuottajana olemme toki olleet aiemminkin monissa esityksissä, mutta tämä on ensimmäinen näin laaja yhteistuotanto, kertoo Oulun teatterin tuottaja Elina Terho
 
Kokemukset rohkaisevat jatkoon.
 
– Tämä on hedelmällistä. Yhteistyö tekee hyvää sekä ohjelmistolle että teatterintekijöille. On ollut hyvä nähdä muiden talojen esityksiä ja työtapoja, hän sanoo.
 
Jutussa on käytetty kyselyjen ja haastattelujen lisäksi lähteenä muun muassa Teatteritilastot 2013 -julkaisua sekä Kuntaliiton ja Cuporen selvitystä Kuntien kulttuuritoiminnan menot.

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic