Kanta-Häme

Kuohuissa kasvaa järvitaimen

Vuosi sitten syyskuussa Vihavuosi-yhdistyksen jäsenet istuttivat koskeen parisataa järvitaimenen alkua.

Kuluneena kesänä tehdyn laskennan mukaan tästä joukosta noin kymmensenttisiksi poikasiksi olisi kasvanut alle kymmenen kalaa.

– Se on hyvin pieni prosentti, mutta samansuuntainen kuin täysin luonnonvaraisena syntyvillä kaloillakin, kertoo yhdistyksen aktiivi Ilkka Vesikko.

Kaksi vuotta sitten Hauholla sijaitsevalla Vihavuodenkoskella taimenille kunnostettiin erityinen paikka, jonne ne voisivat tulla rauhassa kutemaan. Kolmisenkymmentä vuotta aiemmin paikalla kasvatettiin vielä kirjolohia, mutta sen jälkeen se oli ollut vuosikymmeniä vailla käyttöä.

Viime syksynä kunnostetulle paikalle istutettiin ensimmäiset mätirasiat. Rasiat kiinnitettiin metallikehikoihin, jotka upotettiin veteen ja täytettiin soralla. Menetelmä imitoi järvitaimenen luonnonmukaista tapaa kaivaa kuoppa veden pohjaan, jonne se laskee mädin ja peittää sen hiekalla.

Keväällä kuorituneet poikaset saavat elää koskessa kesän yli. Syksyllä ne tainnutetaan sähköllä ja kerätään vedestä haavilla laskentaa ja mittaamista varten.

– Kalat virkoavat sähkötainnutuksesta aika pian. Laskennan jälkeen ne päästetään takaisin veteen, kertoo Vesikko.

Vain murto-osa kalanmädin aluista selviää poikaseksi saakka, ja vain noin joka tuhannes mätijyvä palaa vuosien päästä aikuisena taimenena itse kutemaan.

Tekijöitä hävikkiin on monia. Talven mittaan sorakuoppaan laskettu mäti on saattanut jäätyä. Veden pinta voi olla liian matalalla tai lämpötila liian matala, kun pikkukalat tunkeutuvat keväällä sorapiilostaan veteen uimaan.

Jos kelit ovat olleet epäsuotuisat eikä hyönteisiä ole riittävästi, ei kalanpoikasillakaan ole ravintoa.

Tämän kevään poikaset saavat odottaa omaa kutemisaikaansa vielä viisi tai seitsemänkin vuotta. Kutemaan nousevat emotaimenet ovat 60-80-senttisiä, ja niin keskittyneitä tehtäväänsä, etteivät ne ymmärrä arastella edes ihmistä.

– Taimenet nousevat kutemaan niin pintaan, että niiden kiiltävät selät voi nähdä sillalle saakka. Lähemmäs niitä ei kannatakaan mennä, jotta kutemisrauha säilyy, Vesikko sanoo.

Järvitaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Kalan kaventunut elinympäristö on pääosin ihmisen syytä.

– Ihminen on valjastanut vesistöjä rankalla kädellä. Patorakenteet yksin voivat riittää siihen, että koko olemassaoleva kanta tuhoutuu, sanoo Esa Lehtinen, Ely-keskuksen suunnittelija.

Vihavuodenkoski kunnostettiin vuonna 1990. Entinen, ränsistynyt uittovesistö haluttiin kunnostaa ja poistaa vaellusesteet lohikalojen reiteiltä.

Lehtinen suunnitteli uudistuksen. Hän kertoo, että tuolloin järvitaimenkannasta oli jäljellä pienet rippeet.

– Tarkoituksena ei ollut istuttaa uusia poikasia, vaan vahvistaa jo olemassaolevaa, geneettistä kantaa.

Yleisesti ottaen Lehtinen kertoo suhtautuvansa istutuksiin varauksella. Geneettinen tausta on useimmiten satojen, jopa tuhansien vuosien sopeutumisen tulosta.

– Jos vierasperäistä kantaa tuodaan suuria määriä, käy helposti niin, että uhanalaiset ja viljellyt kalat lisääntyvät keskenään. Geeniperimä häviää ja sopeutuminen elinympäristöön alkaa alusta.

Vihavuodenkosken istutukset ovat Lehtisen mukaan kuitenkin hyvin pieniä ja koeluontoisia, eikä niistä ole vaaraa alkuperäiselle perimälle.

– Kalamiehet haluavat vahvistaa kalastuksen vuoksi kärsinyttä kantaa. Monimuotoinen luonto ja ihanteellinen kalastuspaikka kulkevat usein käsi kädessä. HÄSA

Päivän lehti

4.4.2020