Kanta-Häme

Kuolema kurkkii kannoilla

Nykyihmisellä olisi paljon opittavaa siitä, miten keskiajalla eläneet suhtautuivat kuolemaan. Näin sanoo keskiaikaisen kuolinhetken yhteisöllisyydestä väitöstutkimusta työstävä hämeenlinnalainen Jyrki Nissi.

Keskiajalla lapsikuolleisuus oli suurta, erilaiset taudit niittivät väkeä ja ihmiset kuolivat huomattavasti nuorempina kuin nykyään. Ilmapiiri muuttui etenkin 1300-luvun puolivälin jälkeen, kun musta surma tappoi väkeä ympäri Eurooppaa.

– Kuolema korostui taiteissa, ja kuolinhetken merkitys korostui teologisissa opeissa.

Myös itse elämään on suhtauduttu eri aikoina eri tavoin. Jos keskiajan ihmisen elämä oli kuolemaa kohti menemistä, on nykyään korostunut hetkessä elämisen taito.

Siinä missä motto keskiajalla olisi voinut kuulua Memento mori – muista kuolevaisuutesi, voisi vastaava motto olla tänä päivänä Yolo – You only live once.

Keskiajan ihmiset käyttivät huomattavan paljon aikaa oman kuolemansa ja kuolevaisuutensa pohdiskeluun. Jotta oma kuolevaisuus ei unohtuisi, kannettiin mukana pieniä muistoesineitä – esimerkiksi luunkappaleita.

– Surun prosessointi on keskiajalla ollut varmasti erilaista kuin nykyään. Nykyihmiselle ei olisi haitaksi miettiä kuolemaa, siten oma kuolevaisuuskin voisi olla helpommin hyväksyttävissä.

Nykyaikainen kuolema on suljettu laitoksiin, keskiajalla kuolema taas ei ollut kenenkään yksityisasia.

Nissin mukaan nykyihminen voisi ottaa oppia etenkin keskiajan yhteisöllisyydestä – siitä, miten kuolevaa ei jätetä yksin, vaan hänen luonaan ollaan ja vieraillaan loppuun saakka.

– Kukaan ei varmastikaan halua kuolla yksin.

– Nykyään kuolema ei ole ihan tabu, mutta ei siitä paljon puhutakaan. Omasta kuolemasta ei myöskään paljon keskustella.

Nissin tutkimuskysymys tarkentui käsittelemään keskiaikaisen kuolinhetken yhteisöllisyyttä – sitä, keitä tilanteessa oli läsnä ja millä tavalla ihmiset osallistuivat.

Kun Nissi tutustui tarkemmin lähinnä latinaksi kirjoitettuihin teksteihin, kävi ilmi, että oppaissa ohjeistettiin kuolemaan yhden luotetun henkilön seurassa.

– Tämä oli yllättävää, sillä esimodernilla ajalla kuoleman hetkeä on tavallisesti pidetty yhteisöllisenä hetkenä – sellaisena, johon on osallistuttu perheen ja suvun voimin.

Keskiajalla kuolevan sielusta kannettiin huolta. Kuolinhetkeä ohjasi tiukka protokolla. Kuolevan äärellä rukoiltiin ja hänen luokseen kutsuttiin pappi suorittamaan pyhät sakramentit.

Nissin kiinnostus tutkimusaluetta kohtaan heräsi jo opiskeluaikoina, kun mies kuuli keskiaikaisista kuolemisen taito -oppaista.

– Ne olivat aikansa bestsellereitä, joissa ohjeistettiin ihmisiä kuolemaan ja neuvottiin, millainen hyvä kuolema on.

Oppaita kirjoittivat teologit ja niitä käännettiin latinasta eurooppalaisille kansankielille, myös ruotsiksi.

Katolisen kirkon piirissä ihmisen ajateltiin menevän kuoleman jälkeen joko taivaaseen, kiirastuleen tai helvettiin. Ajateltiin, että sielupoloisen kohtalo määräytyy kuolinhetkellä. Viime hetkillä ihmisen piti osata välttyä esimerkiksi paholaisen asettamilta kiusauksilta.

– Oppaissa kerrottiin, millaisia kiusaukset olivat ja neuvottiin keinoja niiden välttämiseksi. Niissä annettiin myös neuvoja, millaisia rukouksia kuolinhetkellä tulisi lukea.

Oppaiden ajateltiin lyhentävän aikaa kiirastulessa, sillä suora taivaspaikka vaati todella hyveellistä elämää.

Kuolemisen taito -oppaiden lisäksi Nissi on käyttänyt tutkimusaineistonaan kanonisaatioprosesseja eli pyhimykseksi julistamiseen tähtääviä oikeudenkäyntipöytäkirjoja.

Valtaosan lähteistä hän on kerännyt Vatikaanin arkistoista, missä alkuperäislähteitä säilytetään. Editoituja lähteitä taas löytyy esimerkiksi Helsingin Kansallisarkistosta.

Kanonisaatioprosesseissa kuvataan ihmeitä, muun muassa henkiinheräämisiä. Näissä asiakirjoissa olevat tapahtumankuvaukset osoittavat, miten kuolemaa tekevän luo tultiin toisinaan sankoinkin joukoin.

Nissi kertoo esimerkin 1400-luvun Tukholmasta. Eräässä talossa teki poika kuolemaa. Satunnainen pyhiinvaeltaja osui kaupunkiin ja sattui kuulemaan kuolemaa tekevästä pojasta. Pyhiinvaeltaja hakeutui pojan luo ja kehotti rukoilemaan Katariina Vadstenalaista säästämään pojan hengen. 

Päivän lehti

30.10.2020

Fingerpori

comic