Kanta-Häme

Kuono kohti hajutunnelia

Maata viistävä kuono käy kiivaaseen tahtiin.

Saksanpaimenkoira Sami etsii ”syvällä nenällä” sunnuntairatokseen peltoon piilotettuja esineitä Janakkalassa.

Saksanpaimenkoirat ovat tunnetusti eteviä etsijöitä, jotka haistavat laittomia aineita sisältäviä pussukoita jopa bensatankin ja sen sisällä olevan polttoaineen läpi.

Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan salakuljettajien nappaamisesta, vaan Riihimäen seudun kennelkerhon järjestämistä palveluskoirien IPO-HF:n eli erikoisjäljen SM-koitoksista.

Samin tehtävänä on sukeltaa ratamestari Mika Mattilan jäljistä muodostuvaan hajutunneliin.

– Koiran on löydettävä seitsemän esinettä. Aikaa on 40 minuuttia, ja seurattavana kolme tuntia vanha, puolentoista kilometrin mittainen jälki.

Koiran jokaisen liikkeen arvioivat tuomarit.

– Tavallisesti koirat seuraavat jälkeä hajutunnelin reunoilla, joissa hajun ja hajuttoman raja on selkeästi erotettavissa.

Palveluskoiran on puolestaan pysyttävä hajutunnelin keskellä.

Ihmisen kengänpohjan aiheuttama maanmurtuma plus haju on yhtä kuin kartta kätkölle, josta löytyy ratamestarintuoksuinen esine.

Matkan varrelle on ripoteltu myös kompastuskiviä: toisen ihmisen tamppaamia tuoreempia harhajälkiä, joihin koira ei saisi kiinnittää huomiota.

Parhaiten harhajäljet viikonloppuna väisteli Vesa Kuosmasen saksanpaimenkoira Musketeer´s Hari.

Ahneus palkitaan

Mattilan mukaan jäljestyskoirista 95 prosenttia on saksanpaimenkoiria.

– Ne olivat ihmisen apuna jo sota-aikana. Fyysisesti ja psyykkisesti kestävinä, pelottomina ja innokkaina oppijoina ne soveltuvat hienosti palveluskoiriksi.

Vaikka erikoisjälki-kilpailu on suunnattu vain puhdasrotuisille palveluskoirille, sopii jäljestäminen harrastuksena myös muillekin. Alkuun pääsee mainiosti, jos koira on perso herkuille.

– Koira saa olla suorastaan ahne, sillä herkuilla onnistumiset palkitaan, MM-hopeaa Olli-koiransa kanssa saavuttanut Raine Holm huomauttaa.

Jäljestäjäksi ei kuitenkaan muututa yhdessä yössä. Urakka vaatii paitsi intoa, myös kärsivällisyyttä koiralta sekä kouluttajalta.

– Oppiminen vaatii paljon toistoja. Meillä meni kolmisen vuotta päästä kansalliselle tasolle.

Riihimäen Seudun kennelkerhon puuhamiehen Miikka Hakion mukaan Suomen sää aiheuttaa kilpaharrastajille omat haasteensa.

– Treeniaikaa on käytännössä vuodesta alle viisi kuukautta, kun harjoituskenttinä ovat pellot, joille ei milloin tahansa voi mennä tarpomaan.

Hakio antaa kiitosta maanomistajille, joiden kanssa treenivuorot on saatu sumplittua hyvässä hengessä.

Laatuaikaa

Jäljestys on koiraurheilulaji, joka antaa kasvattajille tärkeää tietoa suojateistaan. Aika nopeasti koirasta huomaa, onko sillä luontaiset ominaisuudet jäljestämiseen

– Ominaisuudet ovat usein periytyviä, joten pentuja voidaan jalostaa vaikka viranomaiskäyttöön. Kilpakoirat harvemmin osallistuvat esimerkiksi kadonneen ihmisen etsintään, Hakio kertoo.

Ennen kaikkea jäljestämisessä on kyse koiralle luontaisesta vietistä, Sami-seefferin isäntä Paavo Rapila huomauttaa.

– Koiralla on viettipäämäärä aivan kuten sudella tai ketulla. Kun viettiä palvellaan, suuntautuu koiran energia muuhun kuin sohvanjyrsimiseen.

– Harjoitukset ovat yhteistä laatuaikaa, jotka vahvistavat myös luottamusta. (HäSa)