Kanta-Häme

Kurkistus suljettuun maailmaan

Kun elokuvatuottaja Liisa Juntunen meni uutenavuotena kihloihin, halusi hän ehdottomasti käytetyn timanttisormuksen. Syynä olivat veritimanttibisneksestä nähdyt dokumenttielokuvat.
 
– Dokumenttielokuvilla on vaikutusta, sillä ne lisäävät tietoa. Kun tiedostaa asioita, voi tehdä valintoja ja vaikuttaa asioihin, Juntunen miettii.
 
Tämä kaikki kristallisoitui Juntuselle uusimman projektin, Karsinasta kauppaan, valmistuttua. Verkkolevitykseen päätynyt interaktiivinen dokumenttielokuva kuvaa tuotantoeläinten matkaa tiloilta teurastamolle.
 
Juntusen ja ohjaaja Marika Väisäsen tavoitteena oli tehdä riippumaton ja mahdollisimman objektiivinen elokuva siitä, mitä elämä suomalaistiloilla on. Näkökulma on eläinten.
 
– Terve keskustelu aiheesta puuttuu kokonaan, ja yleisö on vieraantunut täydellisesti maatilojen arjesta. Ihmiset ovat aktivistivideoiden ja mainoskuvien varassa, eikä kumpikaan näistä mielikuvista edusta todellisuutta.
 
Elokuvan innoittajana toimi Elina Lappalaisen Finlandia-palkittu kirja Syötäväksi kasvatetut. Kirjan luettuaan Juntunen huomasi, miten vähän tilojen todellisuudesta todella tiesi. Ohjaajan kanssa Juntunen totesi, että aihe suorastaan huusi tulla kuvatuksi.
 
Tekijät tiesivät alusta asti, että kyse oli arasta aiheesta.
 
– Tiloilla oltiin todella epäluuloisia siitä, mitä olimme tekemässä. Aktivistien salaa kuvaamilla videoilla on todella ollut vaikutusta.
 
Useiden yhteydenottojen, pitkien ja perustelevien keskustelujen ja useiden kieltäytymisten jälkeen mukaan valikoitui kymmenkunta tilaa, mukaan lukien teurastamo sekä hautomo. Iso osa kuvauksista tehtiin Varsinais-Suomessa ja Forssan seudulla.
 
– Sulkeutuneisuus hämmästytti, mutta tämä ei koskenut pelkästään tuottajia, vaan kaikkia osapuolia.
 
Jotain varovaisuudesta kertoo sekin, että iso osa mukana olleista tiloista ei halunnut tulla nimetyiksi elokuvan lopputeksteissä. Kun tekijät kävivät MTV3:n Huomenta Suomi -lähetyksessä puhumassa elokuvastaan, ei mukaan saatu suostuteltua yhtään sikatilallista. Tuottajat eivät halunneet silmätikuiksi.
 
Elokuvan julkaisun jälkeen kiitosta on kuitenkin tullut sekä tuottajien etujärjestö MTK:lta että yksittäisiltä tuottajilta. Juntunen toivoo, että Karsinasta kauppaan -elokuva voisi toimia jäämurtajana ja avata asiallista ruokakeskustelua.
 
Liisa Juntunen sanoo olevansa tavallinen sekasyöjä. Liha maistuu, mutta ei mitenkään ylettömästi. Jotain maaseudun arjesta tuottaja arvelee tietävänsä, sillä vaikka lapsuudenkoti ei ollutkaan maatila, ovat juuret syvällä Hauhon maaseudulla.
 
Juntusen mielikuvissa suomalaistilat olivat paljon pienempiä kuin mitä todellisuus osoitti. Syy on viime vuosien rakennemuutoksen, joka on vähentänyt tilojen määrää, mutta kasvattanut niiden kokoa.
 
Vaikka elokuvateko aiheutti monta yllätystä, ei se muuttanut Juntusen omia arvoja. Kotimaista ruokaa hän tosin sanoo arvostavansa nyt aikaisempaa enemmän.
 
– Suurin yllätys itselle oli, miten suuri rooli vähittäiskaupalla on. Kun kaupasta ostetaan kananmuna, menee sen hinnasta puolet kaupalle. Kun verot ja muut kulut vähennetään pois, jää tuottajalle munasta noin 27 prosenttia. Hinnanalennukset eivät koskaan ole pois kaupan osuudesta, vaan suoraan tuottajalta.
 
Elintarvikkeiden hinta on kuitenkin se, jonka perusteella suuri osa kuluttajista tekee ostopäätöksensä.
 
– Ihmisille ei tavallaan anneta muuta kriteeriä, jonka perusteella tehdä valintoja.
 
Karsinasta kauppaan seuraa tuotantoketjua kanojen ja sikojen näkökulmasta. Olosuhteet pyrittiin kuvamaan elokuvassa juuri sellaisena kuin ne kuvaushetkellä näyttäytyivät. Kamera laskettiin tarkoituksella eläinten tasolle, sillä näkökulma oli eläinten, ei ihmisen. Kamera oli puhtaasti tarkkailijan roolissa.
 
Nyt Juntusen haaveissa olisi laajentaa interaktiivinen dokumentti kokonaisen farmin kattavaksi.
Interaktiivisuuden ansiosta katsoja voi tehdä elokuvaa katsoessaan erilaisia valintoja: hän voi päättää esimerkiksi seuraako emakon vai karjun matkaa tai seuraako arkea luomusikalassa vai tavallisessa sikalassa.
 
Dokumentti on siinä mielessä ainutlaatuinen, että Suomessa ei ole toistaiseksi kuvattu toista elokuvaa vastaavalla tekniikalla. Juntunen uskoo, että interaktiivisuus on jatkossa se tie, jota pitkin katsojien huomiosta kilpaillaan.
 
Elokuvien tekijät eivät kilpaile ainoastaan katsojien huomiosta, vaan myös rahoituksesta. Karsinasta kauppaan -elokuva on tuotettu osana Suomen elokuvasäätiön, Ylen ja Avekin Dox@net -hanketta.
 
– Koko elokuva-ala on valtavassa muutoksessa. Rahoituspohja tulee tulevaisuudessa muuttumaan, se on ihan selvä. Uskon, että yritys- ja mainosrahan osuus lisääntyy.
 
Miten on dokumenttielokuvan uskottavuuden ja riippumattomuuden laita, jos yritykset ryhtyvät rahoittajiksi?
 
Ei mitenkään, sanoo Juntunen.
 
– Yritykset eivät voi tulla sanelemaan sisältöä tai näkökulmaa, mutta me voimme tarjota heille jotain, jossa yhteydessä voivat halutessaan assosioitua. Yritys voi lähteä rahoittajaksi, jos allekirjoittaa elokuvan arvot.
 
Karsinasta kauppaan syntyi dokumenttielokuvaksi poikkeuksellisen nopeasti: reilussa vuodessa.
Tavallisesti dokumenttielokuvaa tehdään vuosikausia. Työ vaatii aikaa ja rahaa, ja etenkään jälkimmäistä ei useinkaan alkuvaiheessa juuri ole. Tästä syystä aiheisiin on oltava henkilökohtainen palo.
 
– Äitini on joskus sanonut, että kunpa ihmiset oikeasti tietäisivät millainen työ elokuvien eteen tehdään, sillä he käyvät näkemässä vain lopputuloksen.
 
Tuottajan tehtävänä on paitsi haalia kokoon projektin rahoitus, myös hoitaa lukuisat juoksevat asiat sekä suunnitella itse elokuvaa yhdessä ohjaajan kanssa.
 
Projekteja on vireillä samanaikaisesti useita. Viime aikoina Juntunen on ollut meilikirjeenvaihdossa amerikkalaisen Nasa-tutkijan kanssa. Naistutkijasta suunnitellaan dokumenttielokuvaa, ja keväämmällä Juntunen matkustaa Los Angelesiin ennakkotutkimusmatkalle. Joulukuussa toinen projekti taas lennätti Juntusen ennakkosuunnittelumatkalle Intian Mumbaihin.
 
– Alalla on pakko toimia kansainvälisesti jo ihan rahoituksen takia.
 
Miten langat pysyvät käsissä, monen vuoden elokuvaprojekteja suunnitellaan useita rinnakkain?
 
– Työlangat pysyvät hyvin käsissä, mutta hammaslääkärit sun muut tahtovat unohtua, Juntunen nauraa. (HäSa)
 
Elokuva on nähtävissä osoitteessa yle.fi/karsinastakauppaan