Kanta-Häme

Kuski muuttaa roskan raaka-aineeksi

Kari Nylund istuu valtavan, sinisen työautonsa ohjauspyörän takana. Työpäivä alkoi Karanojan kaatopaikalla aamukuudelta, ja pikaisen päiväpalaverin jälkeen Nylundin sininen jäteauto kääntyi kohti Jukolaa.

Perjantai on Nylundin mukaan yleensä tavanomaista raskaampi jätepäivä. Päivän aikana kerättävänä on 304 jäteastiaa ympäri Jukolaa ja Loimalahtea, ja vuorossa on tänään seka- ja biojäte. Nylund epäilee, että tänään pääsisi hieman vähemmällä, kun hän on tyhjentänyt osan jäteastioista jo alkuviikosta.

– Silloin, kun keräämme paperia, kyydissä on oltava kaksi. Ei niitä astioita jaksa pieni mies työntää yksin, Nylund nauraa.

Ohjaamon karttanäytön merkit kertovat, missä jäteastiat sijaitsevat. Teknologia on tehnyt suunnistamisen helpoksi.

Jätteenkuljetus on Nylundille tuttua puuhaa. Hän on ollut alalla 19 vuotta, joista noin 7 on kulunut Lassila & Tikanojan palveluksessa. Työ on tuttua, ja se näkyykin otteissa. Ohjaamoakin koristaa muovikasvi, onhan auto Nylundin henkilökohtainen työväline.

Pulinat pois, nyt alkaa keruu.

Heikko lajittelu hyödytöntä

Liikkeelle lähtiessä olisi kuvitellut, että olisimme menneet nokka menosuuntaan. Valtaosa matkasta kuluukin peruuttamalla. Nylund seuraa taustoja tarkasti taustapeilistä, kun hän ohjaa auton kerrostalon pihaan.

– On pakko peruuttaa, kun ei autoa mahdu kääntämään missään, hän sanoo.

Rapueteneminen sujuu kuitenkin vikkelästi, ja onneksi olemme liikenteessä aikaisin aamulla. Muuta liikennettä on vielä vähän.

Hydraulinen käsijarru napsahtaa päälle, ja Nylund on jo singahtanut ulos autosta. Mukana kulkee myös paksu avainnippu, mutta nämä jätekatokset ovat auki. Nylund vihjaakin, että taloyhtiöiden yleisavaimet helpottaisivat keruuta. Yksi avain

Nylund työntää suuret muoviset astiat auton perälle. Koneen perässä oleva nosturi hoitaa loput, ja kone musertaa sekajätteen tiiviiseen tilaan. Biojätepusseista valuu puristimen käsittelyssä vetistä mönjää, ja kostea ilma tuo ilmoille melkoisen hajun.

– Hajuun tottuu, mutta siihen menee hetki. Kun palaa lomalta töihin, hajun huomaa, Nylund selittää.

Hän pikaisesti vilkaisee kaikki jäteastiat läpi. Tällä kertaa asiakkaat ovat lajitelleet jätteet hyvin. Välillä huono lajittelu johtaa kuitenkin siihen, ettei kaikkea voi kierrättää.

– Biojäte on välillä pakko heittää sekajätteeseen, koska siellä voi olla vaikka lasia tai metallia seassa, hän kertoo.

Pikaisesti takaisin ohjaamoon, vaihde silmään ja kohti seuraavaa katosta.

Kunto nousee väkisin

Jätteenkuljettajan vauhti on vikkelä, mutta suuri auto vääntäytyy hyvin ahtaisiinkin taloyhtiön pihoihin. Rutiini on syntynyt Nylundille vuosien aikana, mutta toisinaan vauhtia hidastavat korkeat kynnykset ja tavaroilla tukitut kulkuväylät.

Nylund toivookin, että jätekatoksissa ei säilytettäisi turhaa tavaraa. Jäteautojen kuljettajien työ vaikeutuu, kun tilaa pitää raivata, jotta painavat astiat saa rullattua auton perälle.

– Olisi mukavaa, jos taloyhtiöissä kysyttäisiin roskakuskilta, millainen katos olisi hyvä. Mehän siellä käymme, Nylund sanoo.

Työ on myös raskasta. Huonosti tehdyt lumityöt hidastavat talvisin kuljettajaa, ja oma lukunsa ovat ylimääräiset jätteet, jotka ovat jäteastioiden ulkopuolella. Kuljettajasta riippuu, otetaanko jätteen mukaan kuljetuksiin. Niistä koituva lisätyö lankeaakin taloyhtiöiden maksettavaksi. Lisäkuution hinta on noin 20 euroa, kun kuljettaja noutaa tavaraa mukaan jätteenkeräyksen yhteydessä.

– Joistakin paikoista tulee viikoittain lisätavaraa. Siitä tulee vuodessa melko suuri lisälasku taloyhtiöille, Nylund sanoo.

Pääsääntöisesti kierrätys hoituu kuitenkin hyvin, ja onhan palkintona orastava viikonloppu. Astioita on kuitenkin vielä keräämättä toistasataa.

– Mikäpä tässä on ajellessa, kun saa tehdä työtä itsenäisesti, Nylund toteaa.

Päivä päättyy sieltä, mistä se alkoikin.

Karanojan kaatopaikalla jätteet puretaan odottamaan hyötykäyttöä.

(HäSa)