Kanta-Häme

Kuskin ajokunto on suurin liikenneonnettomuusriski

Pohjoismaiden ainoa liikennelääketieteen professori Timo Tervo laukoo todella suoraan, kun hän kertoo havaintojaan lääkärien velvollisuuksiin kuuluvasta ajoterveyden valvonnasta.

– Heikko ajoterveys ja -kunto on suurin taustatekijä, kun tarkastellaan kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia. Teoriassa ainakin 10–30 ihmistä säilyttäisi henkensä, jos asian valvonta olisi kunnossa, Tervo sanoo.

Pääasiassa vastuu kuuluu Tervon kollegoille, lääkäreille.

– Fakta on, etteivät lääkärit kysy potilailtaan näiden ajo-oikeudesta. Kun asia sivuutetaan, unohtuu ilmoitusvelvollisuuden noudattaminen tai ajokiellon harkinta.

Jokaisella lääkärillä on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos heidän potilaansa terveydentila on pysyvästi alentunut niin, ettei se sallisi enää ajamista.

– Tilastoaineistoon perustuen voi arvioida, että ilmoituksia tehdään vain 10 prosenttia siitä, mitä pitäisi tehdä, Tervo hämmästelee.

Korvausvastuuseen?

Tervo on hoitanut professuuriaan puolen vuoden ajan. Hän toimii myös Uudenmaan tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan lääkärijäsenenä, missä on törmännyt moniin kuljettajan terveysongelmiin liittyviin tapauksiin.

– Eräässä jutussa oli mittavalla päihdehistorialla varustettu työtön alkoholisti löydetty 3,6 promillen humalassa verilammikosta, avomurtuma jalassa. Seuraavaksi sama mies tuli vastaan koulutaksin kuljettajana.

Lautakunnassa on Tervon mukaan vahvaa näyttöä, että lääkärien laiminlyönnit ovat myötävaikuttaneet vakavien liikenneonnettomuuksien syntymiseen.

– Tämä selviää, kun käydään tapahtumien taustoja yksityiskohtaisesti lävitse, hän toteaa.

Tervon mukaan lukuisissa tapauksissa on selvää, että lääkärin ilmoitusvelvollisuus olisi täyttynyt, mutta ajamisesta ei ole mitään kirjauksia pitkienkään hoitohistorioiden ajalta. Professori sanoo, että joissakin tapauksissa menettelyt saattaisivat johtaa jopa korvauksiin laiminlyönneistä, jos onnettomuuksien uhrit tai vakuutusyhtiöt lähtisivät niitä vaatimaan lähteneet vaatimaan.

– Ennakkotapausta ei ole. Katsastusmiehen osalta sellainen löytyy, mutta ei lääkärin.

Vaikka Tervo ei toivokaan korvausvastuuta kenenkään yksittäisen lääkärin kohdalle, ennakkotapaus saattaisi herätellä ammattikuntaa ottamaan velvollisuutensa vakavasti ja kouluttautumaan.

Huonoa mainosta

Lääkärien arkuus puuttua potilaansa ajo-oikeuteen on ongelmallinen erityisesti yksityisessä terveyshuollossa, jossa lääkärintodistukset ajokortteja varten useimmiten kirjoitetaan. Potilaan sairaushistoriakaan ei ole läheskään aina tiedossa.

– Yksityisen puolen liiketoiminnassa potilas on asiakas, eikä ajokortteja pois ottava lääkäri välttämättä ole hyvää mainosta firmalle, Tervo hymähtää.

Julksellakin puolella ajoterveyden huomioiminen unohtuu usein työpaineessa. Potilaat myös painostavat ja uhkailevat lääkäreitä kanteluilla, jos ajoterveys nostetaan esiin.

– Kanteluita tehdään lopulta vähän, mutta niihin vastineiden laatiminen on aikaa vievää, eikä siitä makseta mitään. Asiakkaan kanssa ei haluta riidellä.

”Pelon ilmapiiri” vaikuttaa Tervon mukaan etenkin nuoriin lääkäreihin ja jossain määrin työterveyslääkäreihin.

– Ilmoituksia ei täysin selvissäkään tapauksissa uskalleta tehdä itse, vaan tehtaillaan lähetteitä ajokyvyn arviointiin julkiselle puolelle. Siirretään vastuu ja mahdolliset ikävyydet sinne.

Koulutuksen puute

Professori ei pidä kuitenkaan ongelman suurimpana aiheuttajana lääkärikunnan moraalia.

– Eivät lääkärit niin pahoja ole, vaan kyse on koulutuksen puutteesta. Lääkärit tarkoittavat potilaan parasta, ja on vielä vieras asia lähteä rajoittamaan potilaan oikeuksia, Tervo pohtii.

– Potilaita ei osata nähdä osana yhteiskuntaa, jonka muille jäsenille potilas auton ratissa saattaa olla vaaraksi.

Hän sanoo kuitenkin näkevänsä paljon kehitystä oikeaan suuntaan. Esimerkiksi viime vuoden alussa tulivat voimaan uudet ajoterveysohjeet lääkäreille, joissa keskityttiin erityisesti ikäihmisten arviointiin.

Tervo muistuttaa, että vanhukset ovat vain jäävuoren huippu.

– Alle viisikymppiset ovat iso ryhmä ajoterveysasioissa. Meillä on ratissa valtava määrä vakavasti päihderiippuvaisia, lääketokkuraisia, itsemurhia yrittäneitä, epileptikoita ja diabeetikoita, jotka eivät missään nimessä olisi ajokuntoisia.

Keskustelu promillerajan laskusta 0,5:stä 0,2:een on Tervon mukaan isossa epäsuhdassa ajoterveyden valvonnan puutteisiin ja esimerkiksi lääkeaineiden väärinkäyttöön.

– Minun ymmärrykseeni ei mahdu, että päihde on suomalaisille hyväksytty, kun siitä on resepti. Liikenteessä ajetaan lääkecocktaileissa, jotka olisivat ilman toleranssia oleville ihmisille tappavia. (HäSa)