Kanta-Häme Hämeenlinna

Kuvataide on elämäntapa, sanoo eläkkeelle siirtyvä taidemuseon johtaja Taina Lammassaari

Taina Lammassaarelle kuvataide on elämäntapa.
Taina Lammassaari on nauttinut työstään, jonka kuva on moninainen. Siihen on kuulunut niukkojen resurssien ja liian vähäisten säilytystilojen kanssa eläminen, mutta myös mielenkiintoista teosten etsintätyötä, kansainvälisiä konferensseja ja taiteilijoiden kohtaamisia. Muistan, kuinka islantilaisella Ars Fennica -voittajalla iski hirveä sillinhimo. Mehän teemme kaikkemme taitelijoiden eteen, ja hän sai silliaterian. Kuva: Pekka Rautiainen

– Pitäisikö sitä suunnitella?

Nauravaisen, mutta napakan kysymyksen esittää Taina Lammassaari, joka tekee viimeiset työpäivänsä Hämeenlinnan taidemuseossa tammikuun lopussa.

– Sen jälkeen jätän vain tulematta töihin.

 

Töissä tai vapaalla, kuvataide kuuluu erottamattomana osana Lammassaaren elämäntapaan.

– Kuvia on nähtävä livenä niin paljon kuin mahdollista. Vain siten silmä harjaantuu.

Helmikuusta lähtien hän näkee itsensä jonkinlaisena taideagenttina, joka on valmis auttamaan, jos apua tarvitaan. Työ taidehankintojen parissa tulee joka tapauksessa jatkumaan Viipurin taiteenystävien yhdistyksessä.

– Katsotaan sitten. Ainakin voin alkaa viettää pitkiä, rauhallisia aamuja, hän myhäilee.

 

Oulussa syntynyt nuori nainen lähti opiskelemaan taidehistoriaa Jyväskylään, mikä tarkoitti 1970-luvulla sitä, että ensimmäinen alan harjoittelupaikka löytyi Alvar Aalto -museosta lipunmyyjänä.

Seuraavalla vuosikymmenellä alkoivat museoalan työpaikat yleistyä ja Hämeenlinnan Taidemuseon tuore museojohtaja Ulla Huhtamäki valitsi Lammassaaren amanuenssikseen vuonna 1981.

– Olin toki Hämeenlinnassa käynyt. Kun näin museossa Albert Edelfeltin Larin Parasken, havahduin, että ai, täälläkö tuo onkin!

Vuonna 2003 Lammassaari valittiin museojohtajan tehtävään lukuisten johtajan sijaistusten jälkeen. Häntä on houkuteltu vuosien varrella muihin museoihin ja kerran hän haki myös itse uusia haasteita, mutta samassa työpaikassa vietettyjen vuosien saldoksi on kertynyt kuin varkain 37.

– Täällä olen saanut tehdä, mitä haluan. Olisin ehkä voinut viettää vuoden jossakin muualla, mutta aina on ollut näyttelyhankkeita päällä.

 

Kommentti on museonjohtajalle tyypillinen. Nytkin, kun hänellä olisi mahdollisuus pysähtyä paistattelemaan menneiden saavutusten loisteessa, hän innostuu kertomaan tulevista.

Ensi vuonna on luvassa Hjalmar Munsterhjelmin kesänäyttely ja sen kanssa samanaikaisesti julkaistava kirja. Syksyllä kuvanveistäjä Tommi Toijan nykytaidetta.

– Kevään Hämeenlinna 380 vuotta -näyttelystä voi tulla suosittu. Kun ihmiset saivat tuoda meille teoksiaan, sieltä löytyi vaikka mitä!

Kun Lammassaarelta yrittää udella hänen omia suurimpia suosikkejaan, hän vastaa: aina työn alla olevien näyttelyiden taiteilijat.

Rakkaus Ina Collianderin puupiirroksiin on kuitenkin kulkenut mukana opiskeluajoista lähtien, jolloin hän teki taiteilijasta gradunsa. Collianderilta saamiaan vedoksia Lammassaarella on edelleen oman kodin seinillä.

– Hyvä kuva ei kulu. Se kestää aikaa. Siihen silmä hakeutuu. Sellaista ei katse väistä.

 

Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ei hellitä, mutta Lammassaari uskoo museoiden vetovoimaan, jos vain tarjonta on kohdallaan.

– Näyttelylinjamme on kasvanut brändiksi. Ihmiset tietävät, että Hämeenlinnan Taidemuseossa on laadukasta ja monipuolista nähtävää.

Tämä on myös se perintö, jonka Lammassaari haluaa museolle jättää.

 

Vanhemman taiteen lisäksi Lammassaari itse on pitänyt työnsä antoisimpana puolena naistaiteilijoiden näyttelyiden järjestämistä.

Helmien helmeksi hän nostaa Maria Wiikin näyttelyn kesältä 2000.

– Se veti yli 20 000 kävijää. Museorakennus ei olisi enempää kestänytkään, nauraa Lammassaari.

Ateneumin uuden johtajan Marja Sakarin tavoin hän uskoo, että huomiotta jääneiden naistaiteilijoiden teema kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

– Uuden tutkimuksen myötä löytyy vielä paljon kerrottavaa ja näytettävää, sanoo Lammassaari. HÄSA

 

Taina Lammassaari

Syntynyt Oulussa 1954.

FIlosofian kandidaatti 1979.

Muutti Hämeenlinnaan 1981.

Hämeenlinnan taidemuseon johtajana vuodesta 2003.

Pitää live-musiikista, ulkohommista ja luonnossa liikkumisesta.

“Käyn Antti Törmäsen tanssikursseilla. Pidän varsinkin salsasta.”