Kanta-Häme

Kuvataideviikkojen juhlavuosi inspiroituu unesta, muistista ja unohduksesta

Kamera liukuu hitaasti alas ja ylös. Sen etsin pyyhkii ajan kuluttaman hirsitalon kerroksia, revittyjä tapetinriekaleita ja paikallaan aina vain seisovia kaakeliuuneja. Seinien sisällä eletty elämä suhisee kaiuttimista.
 
Kamera tuntuu kulkevan seinien läpi, kuin transsissa, aivan kuin seiniä ei olisi olemassakaan. Tältä siis ehkä näyttää maailma aaveen silmin.
 
Aleksi Linnamaan videoteos Lineaarinen sarjallisuus on kuin metafora mielen ja muistin kerroksellisuudesta. Kun uusi asukas on kerta toisensa jälkeen halunnut muokata kodistaan mieleisensä, säilyvät vanhat muistijäljet eletystä elämästä silti niiden alla.
 
Mielikuvitus …on taikuutta
Kaksikymmenvuotias Mäntän kuvataideviikot esittelee tänä kesänä ennen kaikkea romanttista, kevyttä ja kaunista nykytaidetta. Mukana ovat kuvitteellisen kaupungin kaikki mahdolliset ja tyypilliset ulottuvuudet: yksityiset ja julkiset tilat, luonto, sota, katseet ja niiden suunta, ihmisyys, rakenteet ja materiaalit, uni ja kuolema, sekä tietysti ripaus taikaa.
 
Marjo Levlinin tilataideteos Humpuukiteltta ja Musta Kabinetti syntyi, kun taiteilija hiipi sisään autiotaloon, ja löysi koko joukon edesmenneen sirkustaiteilija Louis Billingin työvälineistöä paksun tomukerroksen alta.
 
Joskus myös jo eletyn elämän jäämistö voi tuntua kuin unelta. Illuusio saa esineisiin uskottavuutta ja huolellisesti lyijykynällä piirrettyjen esiintymisjulisteiden ja lavasteiden keskellä on helppo antaa unen jatkaa siitä, missä elämä päättyi.
 
Valkoisen sheikin elämä jää flirttailemaan mielikuvituksen kanssa vielä pitkäksi aikaa.
 
Unissa eläimetkin …ajattelevat
Myös eläimet ovat unien kaupungin kokevia ja näkeviä asukkaita. Renja Leinon Lintubaarissa pikkulintujen happy hour on puu, jossa roikkuu tuhatkunta talipalloa.
 
Johanna Väisäsen lempeässä videoteoksessa Suolanjyvä vinttikoirakolmikko harhailee näennäisen välinpitämättömästi kipsipatsaita täynnä olevalla ullakolla. Pehmeä kamera seuraa eläinten katseita ja reaktioita patsaisiin luoden vaikutelmaa kuin taidenäyttelystä yleisöineen.
 
Raimo Törhösen koiramaalaukset on sijoiteltu pitkin tilaa, kuin noudattaen eläinten kulkureittejä. Alakertaan sijoitetussa Taaksekatsojassa pystykorva on kääntänyt päänsä tulosuuntaansa. Korvat ovat aktiivisesti pystyssä, ja silti takapää on jo puoliksi kadonnut. Mennyt ei palaa, ja ainoa suunta lienee edessä päin.
 
Edes sota …ei ahdista
Uni piirtää haaveistakin totta. Mäntässä katsoja voi kokea sen, mitä valtaosa ihmisistä luultavasti taiteelta toivookin: teoksista tulee hyvä mieli.
 
Kun legendaarinen Troijan hevonen onkin jättiläismäinen lego-ukko ja sotamaisema paperista ja vilkkuvista värivaloista koostettu kokonaisuus, ei sotakaan ole kuin leikkiä.
 
Erno Enkenbergin pahvinen kaupungin pienoismalli ikään kuin kokoaa ajatukset yhteen. Vaikka niin valaistuksesta syntyvät varjot, puiden lehvästöt kuin ikkunansirpaleetkin ovat suorastaan häkellyttävän realistisia, tuntuu kuvattu näkymä silti entistä kaukaisemmalta.
 
Missä määrin teos muistuttaa todellisuudessa olemassa olevaa kohdettaan? Vastausta ei anneta, mutta se ei oikeastaan haittaa. Mielikuvitus ja muistot kyllä täydentävät näkymän valmiiksi. (HäSa)
 
 
20. Mäntän Kuvataideviikot 31.8. saakka Pekilossa. Tehtaankatu 21, Mänttä.