Kanta-Häme

Kyläsepän alku meni hukkaan

Tavallinen ihminen hengästyy, kun kasvatustieteen tohtori, diplomi-insinööri ja tuore eläkeläinen Juhani Honka pohtii, mitä hän voisi tehdä nyt, kun virkatyö ei kahlehdi.

– Monenlaisia virityksiä on olemassa. Osa liittyy Hämeen liiton hankkeisiin kuten Vanajaveteen ja puhtaisiin vesiin, metsäenergiaan ja ehkä myös lähiruokaan.

On muutakin, muun muassa dosentuurit Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa sekä Tampereen ja Helsingin yliopistoissa.

– Voin myös tuplata kalanpyydykset Vanajavedellä, hiihtää enemmän, tehdä risusavottaa metsäpalstallamme Anianpellon kylässä. Ja on suvussa vielä pajakin Asikkalassa.

Honka toimi jossain vaiheessa myös vuoden ajan vierailevana professorina Vancouverin yliopistossa.

– Siitä on jäänyt kytemään ajatus, että mitä jos vaimoni Ritvan kanssa muutettaisiin vuodeksi Kanadaan. Sieltä jäi aikoinaan niin mukavia kokemuksia, että voisi taas kokeilla asumista siellä.

Rehtori houkutteli opintielle

Hyvä sepänalku meni hukkaan, kun ammattikoulun rehtori houkutteli Juhani Hongan jatkamaan opintojaan ensin konepajaharjoittelussa ja sitten teknillisessä koulussa, opistossa ja korkeakoulussa.

Diplomi-insinööriksi valmistuttuaan Honka opiskeli ammattikoulun opettajaksi ja päätti saman tien täydentää opintojaan kasvatustieteessä.

Tohtoriksi hän väitteli kasvatustieteestä, eikä tekniikasta kuten ammattikoulun rehtori aikoinaan hänelle ennusti.

Hän ei ole löytänyt koulutuksen umpiperiä. Lisäksi Honka teki kaiken tämän työn ohessa.

Liikunta verissä

Honka myös urheilee. Välillä hän harjoitteli pari tuntia päivittäin. Hiihdosta on takataskussa mm. SM-pronssia 30 kilometrillä 35-vuotiaiden sarjassa.

Aikoinaan hän osallistui Kalevan kierrokseen niin tosissaan, että oli lähellä voittaa sen.

Kun sitten jalka murtui juuri ennen ratkaisevaa suunnistusta, Honka tarttui aluillaan olleeseen lisensiaattityöhönsä ja teki sen valmiiksi – kun aikaa kerran jäi.

Suvussa on yhä muutama seppä ja paja Asikkalassa. Siellä Honka käy toisinaan pitämässä yllä taitojaan.

– Sen verran taito on ruostunut, että aikaa tarvitaan paljon. Ei sillä vauhdilla enää leivän syrjässä pysyisi.

Kolmen vuoden lisäpesti

Kun Hamkin ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Juhani Honka valittiin maakuntajohtajaksi reilut yhdeksän vuotta sitten, hän lupasi jatkaa virassa 65-vuotiaaksi.

Tuolloin nimittäin epäiltiin, että kolmen, neljän vuoden välein työpaikkaa vaihtanut mies ei välttämättä jäisi maakuntahommiinkaan eläkeikään asti. Toisin kävi.

Nyt hän jäi eläkkeelle 68-vuotiaana.

– Olen aina tykännyt mennä töihin. Siksi myönnyin, kun minua pyydettiin jatkamaan vielä kolme vuotta.

Syynä pyyntöön oli se, että tuolloin muutama vuosi sitten olivat kuumimmillaan Paras- ja Alku-hankkeet eli kunnallishallinnon ja aluehallinnon uudistamisen edellinen kierros.

– Tosin nyt tilanne on vähintäänkin yhtä epäselvä, Honka toteaa.

Monenlaisia odotuksia

Maakuntajohtajaan kohdistuvat vaatimukset ovat välillä olleet hyvinkin ristiriitaisia.

– Yhteen aikaan osa kunnanjohtajista ja johtavista luottamusmiehistä esitti, että maakuntajohtajan tärkein tehtävä on hoitaa kuntaliitokset. He tulivat isoista kunnista. Pienempien kuntien edustajat taas kirjasivat tärkeimmäksi tehtäväksi kuntaliitosten estämisen.

Tämä ei ole Honkaa lannistanut, päinvastoin.

– Työ on ollut kivaa ja ihmisten kanssa on mukava työskennellä. (HäSa)

Päivän lehti

9.4.2020