Kanta-Häme

Kylmillä aterioilla melko lämmin vastaanotto

Ovikello soi kello 8.30 Turuntiellä kolmannen kerroksen asunnossa.

Soittaja ei kuitenkaan odota ovenavausta, vaan menee sisään 120-avaimen avainnipustaan kaivamalla avaimella.

Kyseessä on vanhuksille kylmiä ruoka-annoksia Hämeenlinnan kaupunkialueella toimittava Eero Mikkola, joka on torstaisella kierroksellaan.

Häntä tervehtii iloisesti 83-vuotias Paavo Jokinen.

Osa valmis maksamaan helppoudesta

Valmiit ateriat Jokiselle on tuotu viitisen vuotta, aluksi Sisälähetyksen toimittamina.

Nyt hän tilaa viisi ateriaa viikossa Hämeenlinnan kaupungin liikelaitokselta, Linnan Ateria oy:ltä.

– Se teki silloin ennen 100 euroa kuukaudessa, tämä on nyt 160 euroa. Raha ei meinaa minulle mitään. Olen koko ikäni tehnyt töitä ja säästänyt, Jokinen kuittaa kyselyt hintojen sopivuudesta.

Itse ruoasta ja kotiinkuljetuksesta hänellä ei ole poikkipuolista sanottavaa.

– Tämä on minulle niin verraton homma! Itse en osaa keittää kuin kananmunia ja puuroa ja tehdä pikakahvia. Maajussin poikana olen ollut vähän ronkeli ja tottunut yksinkertaisiin ruokiin, mutta nämä ovat oikein hyvän makuisia, monipuolisia ja terveellisiäkin.

Yksi syö annoksesta kaksi kertaa

Paavo Jokista ei haittaa, että ateriat tulevat tätä nykyä kylminä lämpimien sijaan.

– Jouduin ne lämpimätkin ennen laittamaan jääkaappiin, kun ne tulivat niin aikaisin. Syön vasta kuuden aikaan ehtoolla varsinaisen aterian. Päiväsellä syön murukahvia, sekaleipää ja makkaraa, ja pärjään siihen asti.

Annoskokoja hän pitää suurina, ja niinpä hän syö yhdestä ateriasta kaksi kertaa. Silti ruokaa jää myös pois heitettäväksi.

– Kun ei paljon liiku, ei paljon kulukaan. Minä pystyn vielä kaupassa käymään ja ajamaan automaattivaihteisella autollakin, vaikka polvet ovat vähän heikot, Jokinen kertoo.

Hän on elänyt yksin jo pari vuotta, sillä rouva on hoivakodissa. Tyttäret käyvät isää auttamassa ja valitsevat hänelle tilattavat ruoat.

Ruoat tulevat torstaisin. Tällä kerralla hänelle toimitettiin makaronilaatikkoa, makkarakeittoa, porsaanlihakastiketta ja muusia, makkarakastiketta ja perunaa sekä nakkistroganovia. Joka päivälle on myös jälkiruoka.

Aikataulu ei anna aikaa jutusteluun

Ruokien toimittaja Eero Mikkola viipyy asiakkaiden luona vain sen, mitä ruokien asiakkaalle ojentaminen tai jääkaappiin laittaminen kestää.

– Minua on pyydetty kahville ja syömäänkin, mutta kun ei kerkiä. Ei minulla mitään minuuttiaikataulua ole, mutta yritän pysyä luvatuissa toimitusajoissa. Asiakkaille on ilmoitettu tunnin aikaväli.

Paavo Jokisen jälkeen Mikkola suuntaa reitilleen kiikutellen aterian jos toisenkin asiakkaille. Kello 9:n aikaan ruokansa saa 84-vuotias, Raatihuoneenkadulla asuva Aili Aarresuo.

– Poika tulee melkein kellolleen ajallaan. Minä en ole antanut hänelle avaintani, koska olen kotona aika paljon. Mistä noin kivoja poikia löytyykin, jotka viitsivät hääräillä vanhojen muijien kanssa, hän nauraa.

Hinnan kallistuminen karsi asiakkaita

Ruokapalvelun asiakas Aili Aarresuo on ollut vasta muutamia kuukausia.

– Mukavaltahan se tuntuu, kun ei tarvitse raahata kaikkia ruokia itse kaupasta. Itseltä kokkaus tuskin onnistuisikaan, kun kädet heiluvat näin, hän näyttää.

– Minulle kylmät ruoat sopivat paremmin kuin kuumat. Lämmin ruoka kun pitäisi syödä aika pian sen jälkeen, kun se tulee. Maistelen ateriaa mielellään vähän kerrallaan pitkin päivää.

Aterioiden hintoihin hän ei ole läheskään tyytyväinen.

– Aikaisemmin oli paremmin, kun annos oli paljon halvempi. Ennen maksoin 6 euroa, nyt 7,50 euroa. Oli pakko vähentää annoksia seitsemästä neljään. Syön yhdestä annoksesta pari kertaa.

– Tiedän sellaisiakin, jotka ovat lopettaneet kokonaan, kun se on niin kallista.

Vaikka hinnat saavatkin kyytiä, laadusta hän pitää.

– Ruokaa täytyy ”moittia” hyväksi. Se on myös monipuolista. Tykkään erityisesti keitoista. Joskus ruoka saisi olla mausteisempaa, mutta voihan mausteita itsekin ruokaan heitellä.

”Kaupan einesruoat tulisivat halvemmiksi”

Miemalassa Eero Mikkolan pakettiauto kurvaa Marjatta ja Kari Aron kotiovelle puolen päivän aikaan.

Rouva on harrastamassa, mutta 74-vuotias isäntä on jo nälkäinen.

– Sitä vartenhan me tämän ruokapalvelun otimme, kun meillä on täysin erilaiset ruokailuajat. Minä haluan syödä kello 11–12, ja rouva taas syö iltapäivällä, kun ehtii vesijumpaltaan, atk-tunneiltaan tai zumbaltaan kotiin, Kari Aro kuvailee.

Suurin syy ateriapalveluun oli kuitenkin molempien yhtäaikainen vakava sairastuminen, jolloin he eivät jaksaneet eivätkä tutkimuksilta ehtineet laittaa ruokaa.

Aviopari ottaa jokaiselle viikonpäivälle vain yhden aterian, jota he tuunaavat itse riittoisimmiksi kahdelle.

– Nämähän eivät mitään gourmet-ruokia ole. Makua voisi vähän parantaa. Meille on ihan ok, että ruoat tulevat kylminä. Näissä saisi kuitenkin olla merkintä energiasisällöistä.

Hintoja Aro pitää aika kovina verrattuna kauppojen einesruokiin, jotka kelpaisivat hänelle, mutta eivät vaimolle lisäaineiden vuoksi.

– 7,50 euroa tällaisesta on aika paljon, kun 4 eurolla saa kaupasta kokoliha-annoksen, esimerkiksi härkäruukun.

Aro alkaa lämmittää päivän annostaan mikrossa.

– Katso nyt: seitsemän perunanlohkoa ja puolen kämmenen kokoinen jauhelihamurekepihvi. Mutta onhan tässä tällainen hieno punajuurilisuke! Aro virnistää.

Eero Mikkolan jakeluauto on huristanut jo aikaa sitten seuraavien asiakkaiden luo. (HäSa)

Tuoreimpia artikkeleita