Kanta-Häme

Kymmenvuotiaat Saku Laine ja Oskari Qvist testasivat uuden Hugo Parkin

Sedällä on rintalihas revennyt. Silti setä lähtee opastamaan kymmenvuotiaille kaveruksille, miten Hugo Parkissa mennään.

Ensikertalaiset Saku Laine ja Oskari Qvist pääsevät kuutosradalle. Setä eli Petri Riippi ohjeistaa, kuinka Hugo Parkissa toimitaan. Hän selostaa valjaiden toimintatavan, samoin muut turvallisuusjutut.

– Kaikki kulkijat pitää ottaa huomioon. Turvallisuus on ykkösjuttu.

Molemmat pojat sanovat jännittävänsä, mutta lähtevät urheasti radalle.

Kuutosradalla pitää ensin kulkea heiluvia narutikapuita pitkin ensimmäiselle puulle. Puussa pitää kivuta rungon yli, jotta pääsee ensimmäiseen vaijeriliukuun.

Saku Laine ei ole ennen ollut missään seikkailupuistossa. Hän lähtee tottuneesti liukuun, vaikka myöntääkin jännittävänsä. Perään menee Riippi.

Oskari Qvist kapuaa rungon yli ja on valmiina liukuun. Hän ei kuitenkaan lähde.

– Nyt ei uskalla. Nyt en vaan uskalla. Jalat ei liiku mihinkään, Qvist sanoo.

Suostutteluista huolimatta Qvist pitää päänsä. Rohkeutta on olla tekemättä sellaista, joka ei tunnu hyvältä.

Riippi ja Laine jatkavat radan loppuun ja Qvist lähtee taaksepäin ja palaa alkuun. Sitten hän juoksentelee puistossa kannustamassa Laineen suoritusta.

Kuutosradalla on lukuisia vaijeriliukuja ja kiipeilytehtävät ovat helppoja. Laine tosin sanoo, että radalla olleessa osiossa, jossa pitää kulkea vaijeria pitkin ja ohittaa ristissä olevia puita, meinasi usko loppua. Niin meinasi Riipilläkin. Hänen rintalihaksensa ei nyt kestä seikkailupuiston rientoja ja Riipin tilalle opastamaan kirmaa Teemu Kukko.

Laine haluaa mennä radan uudestaan.

– Toisella kerralla oli jo ihan helppoa, hän kommentoi.

Laineen mukaan seikkailupuistossa roikkuessa saa ajatukset muualle kouluhommista.

– Koko ajan pitää miettiä, mitä tekee juuri nyt. Täällä on kaunista katsella maisemia. On tämä nyt hienompi paikka kuin pelkkä puisto.

Pyöräilijöitä suhauttelee kevyenliikenteenväylällä seikkailupuiston alla. Koekaniinin testipäivänä kaikki kulkevat sulassa sovussa.

Seuraavaksi lähdetään kakkosradalle ja Qvist kysyy, onko siellä paljon liukuja. Teemu Kukko sanoo, ettei ole kuin muutama, ja Qvistkin lähtee mukaan.

Radalla käy samoin kuin edellisellä kerralla. Liuku tuntuu liian pahalta, vaikka Qvist jo kokeilee, miltä tuntuu roikkua pelkän vaijerin varassa jalat ilmassa. Laine kannustaa toiselta puulta, mutta Qvist toteaa, etteivät liu’ut ole hänen juttunsa.

Sen sijaan kaikki temppuilu tuntuu kivalta ja hyvältä. Laine taas tuulettelee innoissaan liu’uissa ja sanoo niiden olevan hauskoja.

– Parasta kuitenkin oli, kun pääsi ylittämään itsensä. Sai mennä ihan äärirajoille, Laine pohtii.

– Mun mielestä kaikki tasapainoilujutut oli kivoja. Paikka olisi hyvä luokkaretkikohde, Qvist arvioi. HÄSA