Kanta-Häme

Kynsin, hampain kiinni kilpailussa

Tammikuussa 2013 Antti ja Johanna Heinonen olivat totisen paikan edessä. 1950-luvulla valmistunut ja 1980-luvulla laajennettu 23-paikkainen navetta oli tullut tiensä päähän. Oli tehtävä päätös: lyödäkö hanskat tiskiin vai rakentaako uusi.
 
Heinoset päättivät rakentaa. He kiersivät tutustumassa erilaisiin ratkaisuihin ja päätyivät lopulta moderniin robottipihattoon. Uusi navetta oli miljoonaluokan investointi.
 
– Tuotanto kolminkertaistui, mutta työmäärä pysyi samana, Antti Heinonen tiivistää.
 
Kun navetta valmistui alkusyksystä 2014, olivat Venäjä-pakotteet päällä. Pakotteiden seurauksena Valio päätti laskea hankintaosuuskunnille maidosta maksettavaa hintaa kuudella sentillä litralla. Hinnan alennus laski tuottajahintoja lähes 10 prosenttia.
 
Helmikuun alussa Valio laski tuottajahintoja uudelleen. Heinosen mukaan maidon hinta on pudonnut muutamassa kuukaudessa lähes 25 prosenttia.
 
– Valiolaisena tuottajana tilanne löi heti kasvoille. Yhteensä hinnanalennus aiheutti noin 50 000 euron loven kassaan. Onneksi pankin kanssa on saatu neuvoteltua maksusuunnitelmat uusiksi, Heinonen sanoo.
 
Pidemmän päälle tilanne on kuitenkin isännän mukaan kestämätön.
 
– Kun tieto syksyn hinnanlaskusta tuli, oli karjalle jo talven nurmirehut siiloissa ja suurin osa tuotannosta suunniteltu vuodeksi eteenpäin. Lehmiä ei voi lomauttaakaan, vaan suhdannevaihteluista huolimatta ne edelleen syövät joka päivä, tarvitsevat eläinlääkäriä, poikivat ja lypsävät.
 
75-paikkaisessa navetassa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Lypsyrobotille on kahden eläimen jono. Suurin osa eläimistä loikoilee makuuparsissa vesipatjojen päällä.
 
– Lehmä tuottaa maitoa nukkuessaan. Vesipedeillä on pyritty parantamaan eläinten oloja. Jos vanhassa parsinavetassa eläimille tuli ahtaista parsista hiertymiä, niin täällä ne ovat korjaantuneet, Heinonen sanoo.
 
Heinosen puheessa eläinten hyvinvointi ja tuottavuus nivoutuvat jatkuvasti toisiinsa. Maidon määrä ja laatu on suorassa suhteessa lehmän terveyteen. Tämän vuoksi isäntäpari seuraa tarkasti sekä tutkimusta, että lypsyrobotin keräämää lehmäkohtaista dataa. Tämän vuoksi myös itse navetta on suurempi kuin investointituki edellyttäisi.
 
– Oma karja kilpailee valtakunnallisesti mitattuna parhaan kymmenen prosentin joukossa. Tässä tilanteessa omaan ammattitaitoon luottaminen on ainoa keino, jolla saa pidettyä pääkopan kasassa. Emme todellakaan ole ensimmäisiä, jotka putoavat kilpailusta pois.
 
Osan tiloista kilpailu kuitenkin karsii.
 
Luonnonvarakeskukseen sulautunut MTT ennusti vuosi sitten, että Suomessa olisi vuonna 2020 jäljellä 48 000 maatalousyritystä. Kuudessa vuodessa tiloista karsiutuisi siis 15 prosenttia pois pelistä. Ennusteen mukaan kotieläintiloja olisi enää viidennes tiloista, noin 10 000 tilaa. Sika- ja maitotilojen määrä alenee noin 40 prosenttia, joten maitoa tuottaa vuonna 2020 enää noin 5 400 tilaa.
 
Kilpailusta putoavat pienimmät tilat isojen kasvattaessa kokoaan.
 
Osasyynä tuotannosta luopumiseen on heikko kannattavuus. Pääoman tuottoprosentti on ollut viimeiset 10 vuotta keskimäärin negatiivinen. Vuonna 2011 se oli Suomessa EU:n kolmanneksi heikoin, -1,1 prosenttia. 
 
Valion hinnanalennukset eivät ole ainoa syy, miksi tuottajat ovat nyt ahtaalla.
 
Maaseutuviraston maksamamista viljelijätuista iso osa on siirtymässä ensi vuoteen. Tukimaksujen viivästyminen johtuu viljelijätukien tietojärjestelmän uudistamisesta sekä siitä, että ely-keskusten tekemät ja tukien maksamisen edellyttämät valvonnat laahaavat aikataulusta resurssipulan vuoksi.
 
– Meillä tämä tarkoittaa sitä, että tukimaksuja siirtyy syksyltä ensi vuoden toukokuulle noin 20 000 euron edestä. Maatilayritysten maksuvalmius on jatkossa todella tiukilla, eikä tilanne todellakaan ole viljelijöistä kiinni, Heinonen harmittelee.
 
Maksujen viivästyminen ensi vuoden puolelle vaikuttaa myös verotukseen.
 
Vaikka pankki joustaa, on myös viljelijöiden pakko joustaa, jotta välttämättömistä menoista selvitään. Käytännössä tämä tarkoittaa tinkimistä erilaisista hankinnoista: rehut esimerkiksi on vaihdettava halvempiin vaihtoehtoihin. Myös korkomenot kasvavat.
 
– Nuoren karjan käytössä oleva vanha navetta vaatisi ylläpitoinvestointeja. Ehkä tässä pari vuotta pystytään kitkuttelemaan, mutta sen jälkeen olisi jo päästävä eteenpäin. Ja kitkuttelemaan pystytään, jos vain pankin kanssa pysytään väleissä.
 
Jos Venäjä-pakotteet ja niiden vaikutukset pääsivät yllättämään tuottajat viime syksynä, ei uusi vuosi alkanut sen paremmin.
 
S-ryhmän lanseeraama halpuuttamiskampanja ja elintarvikkeiden tuntuvat hinnanalennukset tulivat tuottajalle shokkina.
 
– Kansantalouden kannalta se oli vihonviimeinen temppu. Ei ole kuluttajan eikä kenenkään etu, kun ajatellaan, että elintarvikkeet täytyy sada halvemmalla. Kotimaisen kannattaminen on se, millä tästä kuopasta päästään.
 
Epäloogisuuksia on viljelijän mielestä maailmassa muitakin, tosin monet niistä koskettavat EU:n maatalouspolitiikkaa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tuoreen nitraattiasetuksen valmistelu.
 
– Se on tehty EU:n tasolla vesistöjen suojelemiseksi, mutta Suomessa jostain syystä hukataan vesiensuojelu pois ja keskitytään kaikkiin kalteviin peltoihin.
 
– Omalla tilalla se tietää lisääntyvää paskarallia. Noin 30 prosenttia paskasta pitää kuljettaa kesä- heinäkuun taitteessa vastaanottaville tiloille lannoitteeksi. Itse ostamme lannoitesäkkejä tilalle, vaikka lannan voisi hyvin levittää omillekin pelloille. Samat ravinteet sieltä säkistä saadaan.
 
Lannoiteteollisuus on ihan varmasti päässyt lobbaamaan asiaa.
 
Euroopan komissio on edellyttänyt jäsenvaltioita, että ne kiinnittävät huomiota lannoitusaikoihin, erityisesti lannoitteiden syyslevitykseen, typen enimmäismääriin ja lannoitteiden levittämiseen kalteville pelloille.
 
Lannoitteiden syyslevitysaikaa on esitetty lyhennettäväksi kahdella viikolla. Kiristyksellä vähennetään syyslevitystä, jolloin ravinteiden valumariski on suurin sekä ohjataan lannoittamista kasvukaudelle.
 
– Ravinnetaloudellisesti ja ympäristön kannalta järkevintä olisi, että lanta levitettäisiin pelloille kasvukauden aikana.
 
Heinosten tilalla lypsykarjaa hoidetaan jo kolmannessa polvessa. Ensimmäinen isäntä oli Karjalan evakkona Hauholle asutettu Heinosen isoisä.
 
– Tämä on elämäntapa, äidinmaidosta saatu.
 
Vuosikymmenten mittaan maidontuotanto on kuitenkin kokenut melkoisen mullistuksen. Antti Heinonen seisahtuu ja esittelee edellisenä päivänä poikinutta lehmää ja alkiohuuhtelun tuloksena maailmaan syntynyttä vasikkaa.
 
– Kyse on jalostamisen nopeuttamisesta. Käytännössä huonompitasoisen lehmän kohtuun on siirretty hyväsukuisen hiehon kohdusta huuhdeltu alkio. Näin hyväsukuiselta hieholta saadaan mahdollisimman paljon jälkeläisiä.
 
Menetelmä on ehkä kallis, mutta se maksaa itsensä hiljalleen takaisin entistä parempina maidontuottajina. Geenien antamaa tietoa hyödynnetään Heinosten tilalla siinä määrin, että jokaisesta tilalla syntyneestä vasikasta otetaan kahden kuukauden iässä geenitestit. Testien perusteella nähdään, kannattaako eläin ohjata maidon- vai lihantuotantoon.
 
Automatiikan ansiosta tila on säilynyt kahden hengen työpaikkana, vaikka eläinmäärä onkin kasvanut.
 
Eläimet hakeutuvat robotille ruoan perässä. Kone tunnistaa eläimen, putsaa utareet, lypsää ja kerää tietoja koneelle. Lypsyllä oleva lehmä seisoo vaakalattian päällä ja kone hälyttää, jos eläimen painossa on merkittäviä heilahduksia.
 
Maito valuu putkia pitkin 6 000 litran tankkiin, josta sen maitoauto käy lopulta hakemassa meijerille. Tankkihuone on väljä, sillä rakentamisessa on varauduttu laajentamiseen. Tontti mahdollistaa sen, että navetan voisi tarvittaessa kolmin- jopa nelinkertaistaa.
 
– Tuotannon laajentaminen ei ole kuitenkaan mikään itsetarkoitus.
 
Vaikka lypsyrobotti hoitaa varsinaisen lypsyn, uppoaa isäntäparilta eläintenhoitotyöhön yhteensä noin 10 tuntia päivässä. Navetalle lähdetään kello 7 aamulla ja viimeinen tarkastuskäynti tehdään kello 22 illalla. Eläinten lisäksi hoidetaan myös tilan muut työt.
 
– Robotti mahdollistaa sen, ettemme ole niin kiinni kellossa kuin aikaisemmin. Sitä voi käydä vaikka hierojalla kesken päivän tai pääsee käymään lasten kanssa jossain, tekee sitten illalla vain pidempään.
 
Kun Heinoset pari vuotta sitten ryhtyivät suunnittelemaan uutta navettaa, oli tiedossa ollut jo hyvän aikaa, että maitokiintiöt jäisivät historiaan. Maitokiintiöiden häviämisen on ounasteltu kiristävän eurooppalaista kilpailua ja heijastuvan siten Suomeen.
 
Kun kansallisista maitokiintiöistä sitten huhtikuun alussa luovuttiin, jatkui arki tavalliseen tapaan. Kilpailun kiristymiseen Heinosetkin ovat toki ajatuksen tasolla valmistautuneet.
 
– Uskon, että oma tuotanto säilyy Suomessa – ihan jo senkin vuoksi, että tämä on syrjäseutua. Euroopan hinnoittelu vaikuttaa tietenkin Suomeen, samoin kuin Venäjän tilannekin. Maito on kuitenkin tuoretuote. Sitä ei pysty määräänsä enempää tuomaan.
 
– Eikä maataloutta voi ajaa alas mistään päin maailmaa. 

Päivän lehti

9.4.2020