Kanta-Häme

Kynttilöitä, havuja ja joulun kukkia

Elävät kynttilät ja puuhellassa rätisevä tuli tuovat joulun tunnelmaa vaaleansävyiseen hirsitaloon heti, kun päivä alkaa lyhentyä. Talo sijaitsee Kalliomäessä ja siellä asuvat Riikka ja Jukka-Pekka Koistinen sekä heidän tyttärensä Elsa, 7, ja Lydia, 2,

Koististen joulu rakentuu vahvoista perinteistä, pienillä uusilla mausteilla. Koska sekä Riikka että Jukka-Pekka ovat isosta perheestä ja heillä on paljon ystäviä, myös läheisillä ihmisillä on iso rooli heidän joulunvietossaan.

Mutta annetaanpa Riikan itse kertoa.

”Ensimmäiset glögit juon jo lokakuussa samaan aikaan, kun alan somistaa Finnmarin myymälää jouluun. Korvaan iltateen glögillä, jouluna se ei sitten enää maistukaan, koska olen jo niin paljon sitä hörppinyt.

Lydian ja Elsan kanssa askartelemme syksyn mittaan muun muassa soodataikinasta. Metsäretkillä olemme keränneet käpyjä ja havuja askartelua varten. Teemme ainakin havukranssit ulko-oviin sekä köynnöksen kaiteeseen. Toki jos kiire yllättää – ja usein näin käy – luottokukkakauppa auttaa.

Virallisesti joulumme alkaa ensimmäisestä adventista. Silloin on pikkujoulu lapsille. Leivomme pienen satsin joulupipareita ja kirjoitamme kirjeen joulupukille. Perinne juontaa omasta lapsuudestani, silloin me lapset saimme aina pienet paketit tontulta.

Myös Elsan ja Lydian puolitoistametriset tonttukalenterit otetaan tällöin esille. Adventtiaikaan tonttu käy yöllä sujauttamassa pienen yllätyksen aamuksi. Kalenterista voi löytyä vaikka kirje, kolikko tai suklaata, joskus jopa legopaketti.

Minä en varsinaisesti ole jouluihminen vaan enemmän tunnelmaihminen. Kynttilöitä meillä kuluu syksyn mittaan runsaasti. Tunnelmallista valoa tuon erilaisilla valosarjoilla. Kun tulen kotiin, sytytän ensimmäiseksi kynttilöitä ympäri taloa, sitten vasta riisun päällysvaatteet ja nautin tunnelmasta. Tunnelmaa tuo myös talon monessa tulisijassa rätisevä tuli.

Tyylini on skandinaavinen ja pelkistetty. Mietin, miten jo olemassa olevia tavaroita voisi yhdistellä uusilla tavoilla, en niinkään osta joka vuosi uutta.

Olen ammatiltani sisustussuunnittelija, ja täytyy myöntää, että omassa kodissa sisustaminen jää välillä töiden jalkoihin. Välillä tulee ahdistusparku, kun olisin halunnut tehdä vielä jotain, mutta aika ei kerta kaikkiaan riitä. Toisaalta olen oppinut ymmärtämään rajallisuuteni. Siivouksessa on helpoin oikaista, sillä joulua emme kaapeissa vietä. 

Ensimmäiset hyasintit ja amaryllikset löytävät myös meille. Ja joulukuusi, sen on oltava juuri oikeanlainen. Jukkiksen ja minun ensimmäinen yhteinen joulukuusi oli niin täydellinen, että yhtä upean löytäminen on melko työlästä. Jukkis on kuusesta erityisen tarkka.

Toisaalta tarjolla on tosi upeita tekokuusiakin. Jos hankkisin sellaisen meille, kuusen tuoksua pitäisi tuoda sisälle laittamalla havuja ja oksia maljakoihin.

Jo lapsena istuin kuudennella linjalla mummin lapsuudenkodin rappusilla ja katselin Kalliomäen vanhoja taloja. Silloin ajattelin, että haluan tuollaisen talon. Näissä taloissa on jo valmiina joulun henki. Täällä Kalliomäessä hiippailee myös Tiina-tonttu kurkistelemassa, mitä taloihin kuuluu.

Pihalle asti joulutunnelman luominen ei meillä ulotu. Naapureiden pihoilta tunnelmaa riittää meillekin, tämä on kuin Koiramäki pihavaloineen, ulkotulineen ja savupiipuista tupruttavine savuineen.

Haluan siirtää jouluisia perinteitä myös lapsille. Yksi suvun perinteistä on, että joulupiparkakut leivomme aina itsenäisyyspäivänä porukalla. Myös laatikot tehdään yhdessä. Kun kokoonnumme suvun joulupöytään, yksi tuo juustoja, toinen kaloja, kaikki on sovittu etukäteen.

Tänä vuonna on neljäs vuosi, kun meillä on aatonaattona joulubrunssi ystäville. Meitä on iso lauma ystäviä lapsuudesta asti, nostamme porukalla maljan joululle. Aattona olemme vuorovuosina minun tai mieheni vanhempien luona, joulupäivänä sitten toisen vanhemmilla. Väkeä on molemmissa paikoissa pöydän ympärillä paljon. Viime jouluna jäimme kaikki sisarukset perheinemme vanhempieni luokse yöksi, se oli hienoa.

Myös suvussa kulkeneet joulukoristeet ovat tärkeitä. Uusia koristeita ostan harkiten, toki kauneimmilta houkutuksilta en voi välttyä.  Minulla on isomammalta saatu joulupukkikoriste ja mummin maalaamat kuusenkoristeet, jotka ovat olleet minulla aina.

Samanlaista perintönä siirtymistä haluaisin tytöillekin. Tytöt ovatkin saaneet ensimmäisestä joulustaan lähtien Kalevala Korun joulukoristeen lahjaksi vanhemmiltani.

Myös lahjapaketeissa haluan panostaa niiden ulkonäköön. yleensä valitsen jonkun tietyn tyylin, jolla paketoin. Kangasnauhaa kuluu, toisinaan sujautan pakettiin koristeltuja käpyjä ja välillä innostun tekemään pakettikortit. Kun lapset nukkuvat juomme Jukkiksen kanssa glögiä ja minä nykerrän lahjapaketteja.

Joulun odottelu ja fiilistely on kaikkein parasta. Aidot tuoksut, yhdessäolo ja kodikkuus. Se, että vain ollaan ja rauhoitutaan.” FL