Kanta-Häme

Lääkehoitoa tarjotaan monille aivan liian kevyin perustein

Pilleripurkki saatetaan tarjota hyvin helposti avuksi vaivaan kuin vaivaan, tai vaikka vaivoja ei olisi lainkaan. Etenkin Yhdysvalloissa lääkeyhtiöt ovat saaneet sekä lääkärit että tavalliset kansalaiset vakuuttuneiksi siitä, että lähes kaikki elämän ongelmat ovat ratkaistavissa lääkkeillä. Duken yliopiston psykiatrian emeritusprofessorin Allen Francesin mielestä lääkeyhtiöiden harrastama tautitehtailu on sumentanut käsitystä siitä, milloin lääkkeistä on todella apua ja milloin ei.

– Ihmiset kokevat, että heidän pitää saada nopea helpotus, ja että on olemassa tilanteen parantava taikapilleri, vaikka sellaista ei ole olemassa. Lääkkeiden riskit hyvin usein aliarvioidaan ja niiden hyödyt yliarvioidaan, Frances toteaa.

Yhdysvalloissa lääkehoidon aloittaminen liian aikaisin ja heppoisin perustein näkyy selvästi myös psykiatrian puolella. Frances kritisoi vahvasti tällä hetkellä Yhdysvalloissa käytössä olevaa mielenterveyshäiriöiden DSM-5 -luokittelujärjestelmää, joka hänen mielestä luokittelee liian löysästi mielenterveydellisiksi häiriöiksi monia normaalielämään kuuluvia ilmiöitä.

– Nyt ihmiset saavat depressio-diagnoosin liian helposti tilanteissa, joissa heidän ongelmansa eivät ole suuria, masentavia tai epäkunnossa.

Francesin mielestä on hyvä, että monet tukeutuvat lääkäriin ja ammattiapuun elämän pahimpina hetkinä, mutta hän muistuttaa, ettei lääkkeitä kannata käyttää ohimenevien alakulon ja ahdistuksen hetkien maton alle poispyyhkimiseen. Lääkkeistä ei ole myöskään yleensä apua, jos on menettänyt työn, parisuhde on päättynyt tai taloudelliset ongelmat ahdistavat.

– Kun on arkipäiväisiä ongelmia, pilleri ei ole ratkaisu niihin. Siinä tarvitaan erityisesti aikaa, mutta myös läheisten tukea, neuvontaa ja ehkä jopa ammattiapua, kuten psykoterapiaa. Jos tekee diagnoosin ja aloittaa lääkityksen liian aikaisin sekä potilas että lääkäri luulevat, että lääke auttoi ongelmiin.

Samalla kun resepti lyödään monille liian helposti kouraan, moni ei saa tarvitsemaansa apua. Frances korostaa, että lääkehoidosta on ehdottomasti apua heille, jotka kärsivät oikeasti psyykkisistä sairauksista, kuten skitsofreniasta, anoreksiasta, toistuvista mieliala- ja paniikkihäiriöistä sekä autismista.

– Lääkehoidossa vallitsee tällä hetkellä eräänlainen paradoksi. Hoidamme liikaa niitä ihmisiä, jotka eivät tarvitse ongelmiinsa lääkkeitä, ja liian vähän heitä, jotka todella tarvitsevat apua. Lääkkeet ovat ehdottoman tärkeitä tietyissä tilanteissa, kun niitä käytetään oikein. On tärkeää, että tuemme heidän hoitoa, jotka todella apua tarvitsevat, Frances toteaa.

Frances on johtanut asiantuntijaryhmää, joka vastasi aiemman Amerikan psykiatriayhdistyksen virallisen mielenterveyden häiriöiden luokittelujärjestelmä DSM-4:n toimittamisesta. Francesin mielestä psykiatristen sairauksien lääkehoidossa tarvittaisiin entistä selvempiä suuntaviivoja. Hän myös korostaa sitä, että potilaita pitää informoida sekä psykiatriassa että muillakin lääketieteen aloilla nykyistä enemmän eri olemassa olevista hoitomuodoista sekä niiden riskeistä ja hyödyistä.

Päivän lehti

9.4.2020