Kanta-Häme

Laatua ja loistoa kuin Rolls-Roycessa

– Jos nyt lähtisit vastaavantasoista ajopeliä ostamaan, sinun pitäisi ostaa Rolls- Royce tai Bentley. Mersu olisi tähän verrattuna karvalakkimalli, suhteuttaa vaunumestari Jenni Mäntynen.

Kiesimestareiden verstaalla Ypäjällä on kuivumassa hevosvetoinen landoo-vaunu. Se on rakennettu 1900-luvun alussa Jakolewin vaunutehtaalla Pietarissa. Tehdas oli tsaarin hovihankkija. Tehtaan vaunujen suunnittelu, työn jälki ja materiaalit olivat laadukkaita.

Komeiden kaupunkivaunujen valmistaminen vei Mäntysen arvion mukaan aikaa noin vuoden ja vaati 20-30 eri ammattikunnan panoksen.

Poikkeukselliseksi kunnostettavan vaunun tekee sähköistys: Kuskin penkin alla, jousien päällä lepää akku, josta lähtee sähköjohdot molemmilla puolilla oleviin lyhtyihin.

– Vaunun tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta ehkä purkaessa jotain selviää. Se on rakennettu ehkä 1904–1911. Tuolloin Jakolew valmisti jo myös autoja, ja sähkövalot viittaisivat tähän ajanjaksoon. Sähkövalot tekivät tästä aikanaan luksusversion ja nyt harvinaisuuden.

Katos ja ovet ovat ehjät ja kabiinin sisustusnahat ja kankaat hyvässä kunnossa. Topatut nahkaistuimet ovat mustat, sisustuskankaat yönsiniset.

Vaunua on säilytetty Mäntysen arvion mukaan aina oikein. Ennen museoon päätymistään sen paikka on ollut ehkä kylmässä ja kuivassa vaunuvajassa, juuri oikeanlaisessa säilytystilassa. Toppatyynyn alla oleva istuinrottinki on virheetön ja vaalea kuin uutena.

– Tämä on hyväkuntoisin vaunu, mitä olen kunnostanut. Aivan kuin joku olisi juuri noussut kyydistä.

Sitä jokua ei tiedä vaunuja säilyttänyt Tampereen museoiden kokoelmakeskus, ei Mäntynen eikä vaunujen tuleva haltija. Vaunun ovessa on punainen monogrammi, josta löytää B-kirjaimen, ehkä J:n ja S:nkin.

– Jos joku monogrammin tunnistaisi ja vaunun tarinan tietäisi, se olisi hevoskyydin paikka, Mäntynen lupaa.

Vaunu on luovutettu aikoinaan Hämeen museolle, mutta dokumentointitietoja ei ole. Juuri tarinan puutteen vuoksi niille ei löytynyt sijaa kokoelmissa. Kokoelmakeskus päätti luovuttaa vaunut uudelle omistajalle sillä ehdolla, että ne kunnostetaan ja otetaan käyttöön.

– Se on kulttuuriteko. Museo löysi Suomen Vaunuhistoriallisen Seuran kautta uudet kodit noin parillekymmenelle hevosvetoiselle ajopelille. Velvoitteena on pitää niistä hyvä huoli ja samalla palauttaa ne ajokäyttöön.

Kun vaunut ovat helmikuussa kuivuneet, Mäntynen purkaa alustan, irrottaa jouset sekä kääntöpöydän ja käy kaiken läpi. Siitä tehdään taas ajokuntoinen ja turvallinen.

– Kaiken konservoimme mitä voimme. Valmista pitäisi olla keväällä. Vaunut saavat eteensä hevoset Lappeenrannassa. Parivaljakon varmaankin, vaikka nelikko sopisi näiden vaunujen komeaan tyyliin, hän huomauttaa.

Päivän lehti

25.11.2020

Fingerpori

comic