Kanta-Häme

Lahdessa etsitään käytännön ratkaisuja huumeongelmaan: poliisikaan ei tiedä, mistä käyttäjä voi saada apua

Poliisikaan ei tiedä, mistä huumeidenkäyttäjä voi saada apua.
Kannabiskasvattamoja on tiedossa niin monia, että kaikkia niitä ei ole ehditty ratsata.

Surun tai menetyksen kohdatessa ihmisen puhutaan usein viidestä askeleesta asian käsittelemisessä.

Lahdessa näitä vaiheita on käyty läpi kaupunkia vaivaavan huumeongelman yhteydessä. Aluksi ongelma haluttiin kieltää, sitten seurasi voimatoimien vaatiminen, seuraavaksi tartuttiin epätoivoisiinkin oljenkorsiin ja neljännessä vaiheessa masennuttiin mahdottomalta tuntuvan ongelman edessä.

Maanantaina kymmenet sosiaali- ja terveysalan edustajat, päihdetyöntekijät ja lainvalvojat istuivat Lahden poliisilaitoksella saman pöydän ääreen käymään läpi surutyön viidettä ja viimeistä vaihetta: ongelman olemassaolo on hyväksytty ja nyt se pitäisi ratkaista käytännön keinoin.

 

Poliisin huumausainetilastot ovat synkkää luettavaa Lahden osalta, kun huumausaineiden kauppa ja terveysvaikutukset sekä laaja oheisrikollisuus näkyvät jo arkisessa katukuvassakin.

Hämeen poliisin havaitsema huumausainerikollisuus on kasvanut jo 23 prosenttia viime vuodesta ja THL:n viemärivesitutkimuksen mukaan Lahdessa käytetään huomattavan paljon amfetamiinia.

Poliisipäällikkö Ilkka Koskimäen mukaan tehostettu katuvalvonta Lahdessa selittää osan rikoslukujen kasvusta, mutta sekään ei poista itse ongelmaa: huumemarkkinat ovat ammattilaisten käsissä, myyntikanavia on lukuisia, hoitoon pääsy on hankalaa ja rikosten määrä ylittää poliisin resurssit.

Koskimäen mukaan pelkästään kannabiskasvattamoja on tiedossa niin monia, että kaikkia niitä ei ole ehditty ratsata.

 

Maanantain tilaisuudessa päällimmäiseksi ongelmaksi tunnustettiin hoitoonohjauksen hajanaisuus ja suoranainen epäselvyys käytännöistä. Apua huumeista irti pääsemiseksi on hankalaa saada, kun edes poliisit eivät tiedä, mille luukulle huumeidenkäyttäjä olisi kulloinkin ohjattava.

– Hoitoonohjaukseen tarvitaan nyt selkeä ja nopea malli. Edes me täällä poliisissa emme tiedä, miten asiakas saatetaan hoitopolun alkuun ja saako hän mistään apua, rikosylikomisario Martti Hirvonen sanoo.

Hänen ja poliisin kenttävalvontaryhmän johtajan Jouni Takalan mukaan Kanta- ja Päijät-Hämeen maakunnissa tarvitaan yhteinen ja selkeä malli siitä, miten hoitoonohjaus tapahtuu.

– Mikä on se jatkopaikka, johon me voimme asiakkaan ohjata? Tämä on se konkreettinen ongelma, jonka me kohtaamme työssä, Jouni Takala sanoo.

 

Käytännön päihdetyötä tekevät kantoivat tilaisuudessa huolta vankeudesta vapautuvista päihteidenkäyttäjistä, jotka jäävät usein tyhjän päälle. Lahtelaisen terveysneuvontapiste Jelpin työntekijät kertoivat, että heille saapuu asiakkaita hakemaan puhtaita käyttövälineitä jo samana päivänä, kun he vapautuvat.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän edustajat myönsivät, että alueen päihdetyö on kuntaliitosten jälkeen sekavassa tilassa. Poliisille kuitenkin luvattiin antaa selkeät ohjeet päihdehoidoista.

 

Lahden seurakuntien päihde- ja kriminaalityön diakonin Matti Ahokkaan keskustelunavaus valvotun käyttöpaikan avaamisesta piikkihuumeiden käyttäjille ei herättänyt mitään vastakaikua alan ammattilaisista koostuneessa yleisössä. HäSa

Kuollut kirjain rikoslaissa

Lahtelaisten pähkäillessä, miten aineiden käyttäjiä voitaisiin auttaa vankilan sijaan hoitoon, on rikoslaissa juuri tätä asiaa varten 50. luvun 7. pykälä. Sen mukaan syyte huumeiden käytöstä tai käyttöön liittyvästä rikoksesta voidaan jättää nostamatta, jos syytetty hakeutuu hyväksyttyyn hoitoon.

Maanantaina Lahdessa kihlakunnasyyttäjä Pasi Pälsi myönsi Hämeen Sanomille, että hän ei ole urallaan kertaakaan jättänyt ajamatta syytettä tällä perusteella. Hänen mukaansa seitsemäs pykälä on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.

Lain alkuperäisenä tarkoituksena oli, että huumeidenkäyttöä kohdeltaisiin terveysongelmana, johon saa apua. Nyt se ei toimi.

Maanantaina nähtiin sellainenkin erikoisuus, että päihdehoitoa tarjoavan yksityisen yrityksen ja julkisen sektorin edustajat ottivat kovasanaisesti yhteen siitä, kenen hoidot toimivat.

Auttajien keskinäiset kiistat eivät toivottavasti haittaa apua tarvitsevien hoitoa.

Jani Suhonen