Kanta-Häme

Lähes autiosta kauppakeskuksesta löytyy tyytyväinen lapsiperhe

Päivän koordinaatit, 61°21’00.0″ pohjoista leveyttä sekä 23°47’00.0″ itäistä pituutta, osoittavat pellolle Lempäälän kunnassa. Lähistöllä olisi metsää, omakotitaloja, rengasasennusliike sekä lisää peltoja, mutta moottoritien toisella puolen kajastaa kauppakeskus Ideapark.

Valinta on helppo tehdä. Kaikki tiethän vievät lopulta Roomaan.

Arkiaamuna Ideapark lähestulkoon kumisee 95-prosenttisesti tyhjyyttään (5-prosenttisesti se kumisee eläkeläisiä ja pieniä lapsia vanhempineen). Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska kyseessä on Suomen kolmanneksi suurin kauppakeskus: vuokrattavaa liikepinta-alaa Ideaparkissa on 91 712 neliömetriä.

Jos Ideapark ei olisikaan Ideapark, vaan keskiverto suomalainen kerrostalo, sinne mahtuisi 1 146 asuntoa, joissa asuisi yhteensä 2 339 henkeä.

Kävijöitä Ideaparkissa käy vuosittain ”vain” 7,2 miljoonaa. Helsingin Kampissa kävijämäärä on viisinkertainen, vaikka pinta-alaa siellä on vain kolmasosa. On lohdullista ajatella, että Toivo Sukari on toteuttanut kauppakeskuksen, jossa saa olla miltei rauhassa. Tämä jos mikä on kovin suomalaista.

Ideaparkin kävijät voivat tuntea ylpeyttä siitä, että he tukevat kotimaista kansantaloutta rutkasti yli keskiarvon. Kauppakeskusten kokonaismyynti kun oli vuonna 2015 yhteensä 5,9 miljardia euroa ja kävijämäärä 374 miljoonaa, eli jokainen kävijä teki ostoksia vajaan 16 euron edestä. Ideaparkiin taas jää joka käynnillä keskimäärin 35 euroa.

Hartlinin perheelle Ideapark on tuttu paikka: Sirenalla, Akilla ja Amanda-tyttärellä on täältä kotiinsa noin kolmen kilometrin matka.

 

– Kerran viikossa käymme täällä, Sirena Hartlin sanoo.

– Ainakin kolme neljä kertaa, Aki Hartlin täsmentää.

Tänään perhe on etsimässä askartelutarvikkeita, mutta varsinkin Sirena-äiti käy Ideaparkissa perheen kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa syömässä ja viettämässä aikaa. Äidin mukaan kyseessä onkin valikoimaltaan melkoisen hyvä paikka.

– Stokkaa vielä kaivataan.

Hartlinin perhe on päätynyt Lempäälään hieman pidemmän kaavan kautta. Aki on Turusta, Sirena Espoosta ja toisensa he tapasivat asuessaan Helsingin Töölössä. Miehen työ on vienyt pariskuntaa Australiaan asti ja lopulta Pirkanmaalle. Cargotecin palveluksessa työskentelevä Aki matkustaa kahdensadan päivän vuositahtia, joten kotiin onkin hyvä palata.

– Perhettä on aina kova ikävä.

Ideaparkin aamu on harmaa ja kostea. Pilvet viistävät matalalla. Australiassa oli varmaankin mukavammat ilmat?

– Se on kyllä totta, mutta sielläkin piti tehdä töitä. Arki se on sielläkin, ja kun täälläkin on arkea, niin täällä on helppo olla, Sirena Hartlin pohtii.

Hän kertoo, että Australiasta palattaessa kulttuurisokki iski jo etukäteen.

– Se tuli jo Singaporen lentokentällä. Ei tarvinnut katsoa ruudulta, miltä portilta Suomen-kone lähtee, sillä näin sen heti.

– Australiassa ihmiset tervehtivät tuntemattomiakin ihmisiä. Olimme sopineet keskenämme, että pidämme yllä samanlaisen positiivisuuden, Aki Hartlin kertoo.

– Mutta heti ensimmäisenä viikonloppuna Suomessa, kun olimme menossa aamupalalle, hississä kaikki katselivat seiniä pitkin. Heti tarttui se suomalaisuus.

– Ei sanottu itsekään sen jälkeen mitään, Sirena Hartlin lisää.

Kokemukset Lempäälästä ovatkin hänen mukaansa sitten olleet melkoisesti parempia.

– Meillä on ihan paras asuinalue ja naapurit. Lapsia kadullamme on noin seitsemänkymmentä. Vietämme yhdessä paljon vapaa-aikaa: käymme lenkillä, jumpassa ja elokuvissa. 

– Asuimme ensin Pirkkalassa. Kaikkihan pitävät Pirkkalaa vähän… Meille sanottiin, että ettehän te voi Lempäälään tai ainakaan Nokialle muuttaa. Mutta Lempäälä on positiivisuudellaan yllättänyt.

Nuorelleparille maan ja maailman kiertäminen oli helppoa, mutta nyt kun heidän lapsistaan vanhin lähestyy kouluikää, ei lähteminen enää olekaan niin yksinkertaista. Juuret ovat alkaneet kasvaa. 

– Olemme ajatelleet, että pyrimme olemaan täällä pitkään, Aki Hartlin pohtii.

Sarjassa vieraillaan Random Point Generatorin arpomissa paikoissa. Arvonnan lähtöpisteenä on Suomen väestöllinen keskipiste Hauholla Hämeessä. Aluksi arvotut paikat jäävät sadan kilometrin säteellä piirrettyyn ympyrään, josta edetään vähitellen kauemmaksi vuoden varrella.

Päivän lehti

28.1.2020