Kanta-Häme

Lähes täydellinen kone

Lihasvoimaa ei tämä halkojen hakkuu niinkään vaadi, kärsivällisyyttä sitäkin enemmän, sanoo Harri Jokela. Hän on Hattulan Halon ainut työntekijä omistajapariskunta Reetta ja Jussi Silvolan lisäksi.

Jokela vastaa Autofactory-klapikoneen toiminnasta. Tietokoneen ohjailema kone ei ole vielä ihmistä älykkäämpi, joten ilman Jokelaa automaatilla käyvä tehdas ei pyöri.

Pienistä lastentaudeista se kärsii vielä, sanoo yrityksen omistaja Jussi Silvola.

Kone hoitaa fyysisen työn

Karkeasti jaoteltuna puu käy koneen sisällä läpi viisi työvaihetta.

Kun Jokela on lastannut koneen pöydän täyteen puita, pöydän liukuhihna alkaa työntää niitä eteenpäin.

Seuraavassa vaiheessa haarukka nostaa puun yksi kerrallaan siirtokuljettimen kyytiin. Tämä vaihe on Silvolan mukaan erityisen edistyksellinen. Kone nimittäin varmistaa, että haarukalla on vain yksi puu kerrallaan. Ylimääräisen sen ravistaa pois.

Kuljetin lykkää puun eteenpäin, minkä jälkeen tietokoneeseen syötettyjen tietojen perusteella kone leikkaa puun sopivan kokoisiksi pölkyiksi. Tämän jälkeen kone lyö pölkyn ristikon läpi klapeiksi, jotka matkaavat hihnaa pitkin viimeiseen vaiheeseen ennen kuivattamista.

Tuotantolinjan päässä metallirumpu pyöräyttää klapit vielä ympäri, jotta ylimääräinen puusilppu irtoaa lopputuotteesta. Näin asiakkaille toimitettaviin eriin päätyy mahdollisimman vähän hukkapuuta.

Tehtaan käyttämä puu tuodaan lähialueilta, noin 50 kilometrin säteeltä. Hukkamateriaalina syntyvä sahanpuru menee hyötykäyttöön energialaitokselle.

Yritys mukana koneen kehityksessä

Halkokone on ollut Silvoloilla käytössä reilun vuoden. Yritys käy valmistaja Reikälevyn kanssa keskustelua siitä, miten konetta voi jatkossa parantaa.

Vioista ja puutteista ilmoitetaan valmistajalle, joka ottaa ne huomioon tuotekehityksessä. Silvola kertoo, että silloin tällöin valmistajan päästä otetaan yhteyttä Hattulaan.

– On käynyt niinkin päin, että Reikälevyltä soitetaan Harrille, että mitäs nyt tehdään, Silvola kertoo.

Kone helpottaa työntekijän fyysistä taakkaa, koska se hoitaa hyvin pitkälle puiden liikuttelun.

– Henkisesti se sitten taas joskus lisää työtä, Jokela sanoo.

Kone sisältää paljon tietotekniikkaa, joten toimintahäiriöiden korjaaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu.

Siinä, että konetta on joutunut vuoden mittaan korjaamaan sieltä täältä, on Jokelan ja Silvolan mielestä positiivinenkin puolensa.

– Lievä keskeneräisyys tuo mukanaan sen, että kone on mahdollista viimeistellä juuri meille sopivaksi, Silvola sanoo.

Klapikone jauhaa noin 6 000 kuutiota halkoja vuodessa, mutta Jokelan lomat sekin lepää.(HäSa)