Kanta-Häme

Lähes yksityinen konsertti

Jazz. Sana sihahtaa kuin taikajuoma. Entä jos musiikista ei ymmärräkään mitään? Voiko konserttiin silti tulla?

Joku on saattanut ajatella tätä – tai ehkä sittenkin vain joulukiireitään. Yhtä kaikki Iittala-hallin aula on torstai-iltana väljä. OIkeastaan lähes tyhjä.

Jos lipunmyyjä ja konserttituottajakin lasketaan, HERD-trion ja ”suomalaisen kansanmusiikin kiintotähden” Timo Alakotilan jazz-konsertin katsomoon istahtaa 16 ihmistä.

SItä ennen Sibelius-opiston rumpuopettaja Marko Aarnio kertoo, mistä musiikinlajissa on kyse ja miten sen imuun heittäydytään.

– Jazzissa on se jännä piirre, ettei koskaan tiedä, mitä tullaan kuulemaan. Soittajatkaan eivät sitä täysin tiedä. Sääntöjä ei ole, Aarnio opastaa – tai lohduttaa, epäilemättä kuulijasta riippuen.

Nuorin kuulija on kolmivuotias

Jazzissa on jokaiselle jotain. Siinä yhdistyy monta kulttuuria afroamerikkalaisesta eurooppalaiseen.

Iittalalaiselle Ulla Hämäläinen-Pellille konsertti Iittala-hallissa on jo toinen. Teija Ropponen innostui mukaan, kun ystävätär pyysi. He ovat Aarnion opastuksesta ilahtuneita.

– Jazz avautuu nyt eri tavalla. Pidän jazzista ja olen jazz-ihminen – mitä nyt musiikinlajista ymmärrän, Hämäläinen-Pelli pohtii.

Hän kertoo ”parhaansa mukaan” tulevansa Iittalan-konsertteihin.

– On hieno ajatus, että syrjäkylille tuodaan tällaista, molemmat sanovat.

Nyt sitä sitten saadaan. Jazzia. Aulassa leijuu tyhjän koulun tuoksu, ja ikkunoiden takana avautuu musta joulukuu kuin avaruus. Hätkähdyttää, kun huppupäinen teini kurvaa pyörällä lasin taa ja kurkkii sisään.

– Missä ne miehet on? ihmettelee konsertin nuorin osanottaja, tammikuussa neljä vuotta täyttävä Johannes Köngäs.

Tässähän he laskeutuvat kierreportaita tilaan, joka päivisin palvelee ruokalana. Seinässä lukee: ”Malliannos”. Liikuntasalista kantautuu vaimeaa ähkettä ja pelitossujen natinaa.

Sulaveden litinä katoaa kuuluvista

Jazzissa on kyse ryhmän kyvystä yhdessä eläytyä esitystilanteeseen ja esitettävään musiikkiin.

Kun HERD-trion kontrabasisti Mikko Pellinen, rumpali Tuomas Timonen ja vibrafonisti Panu Savolainen sekä pianisti Timo Alakotila aloittavat, tila katoaa. Jopa ikkunoiden takaa kuuluva sulaveden litinä katoaa.

Musiikki luo koulutilalle helmeilevän kehyksen ja muuttaa sen miksi tahtoo, tähtitaivaiksi ja merenalisiksi. Illan aikana kuullaan jopa yksi kantaesitys: Alakotilan kappale Lost.

Soittajille Iittala-hallin tunnelma on mieleen. Niin he sanovat, ja näyttävät tarkoittavan sanojaan. Kuusitoista katsojaakin taputtaa lujaa.

– On kiva ajatus soittaa paikassa, jossa ei tapahdu niin paljon. Uudet paikat ovat ylipäätään kivoja. Itse soittaisin aina Helsingin ulkopuolella, missä yleisö on vastaanottavaisempaa, Panu Savolainen pohtii. (HäSa)

HERD-trio ja Timo Alakotila esiintyivät Iittala-hallissa torstaina 12.12. Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön järjestämiä ”kyläkonsertteja” on taas tulossa kevätpuolella, Lammilla ja Hauholla. Säätiön mukaan konserteissa käy paikasta riippuen 40–70 kuulijaa, Lammilla jopa 150.Kursivoidut osat ovat sitaatteja Marko Aarnion jazz-esittelystä.