Kanta-Häme

Lähihoitaja ei jää kädettömäksi

Raskasta vuorotyötä, huonoa palkkaa, vanhuksia ja loputonta vaipanvaihtoa.

Siinä on kiteytettynä monen, etenkin nuoren, ihmisen käsitys lähihoitajan työstä. Koulutuskuntayhtymä Tavastian opinto-ohjaaja Asta Heino haluaa ”ravistella ja romuttaa” luutuneita käsityksiä.

– Nuo ovat mutu-juttuja, joiden takia ala on aliarvostettu. Tosiasiassa lähihoitajakoulutus on toisen asteen teoreettisimpia koulutuksia, jossa on tarjolla 10 eri suuntautumisvaihtoehtoa. Lähihoitajuus ei todellakaan ole pelkkää vanhustenhuoltoa, Heino valistaa.

Tavastiassa on tarjolla alan 10 eri suuntautumisvaihtoehdosta kuusi linjaa.

– Ensihoito on nyt trendikästä, ja se houkuttelee paljon myös miehiä. Meillä on lasten ja nuorten hoito ja kasvatus, mielenterveys- ja päihdetyö, sairaanhoito ja huolenpito, vammaistyö ja vanhustyö, koulutuspäällikkö Tuula Kettunen luettelee.

Jatkokoulutus kuuluu settiin

Lähihoitajien koulutusmääriä on nostettu viime vuosina tuntuvasti, mutta työmarkkinoiden imu on kyltymätön. Ongelmaksi on noussut myös se, että alalle valmistuneet nuoret eivät viihdy työssä kovin pitkään. Asta Heinon mukaan suuri vaihtuvuus on osaltaan luonnollista.

– Peruskoulusta tullut nuori ei voi aina vielä tietää, mikä on se oma juttu. Mutta toiselta puolelta myös jatkokouluttautuminen kuuluu olennaisesti tähän settiin!

– Lähihoitajakoulutuksesta lähdetään eniten jatkokoulutukseen meidän ohjelmistamme. Etenkin naiset ovat tavoitteellisia sen suhteen, Heino sanoo.

Erityisesti lähihoitajien aikuiskoulutuksesta on tullut varsin suosittua.

– Sinne on lisätty paikkoja, mutta paine olisi lisätä vielä enemmän, jos vain tilat ja opettajat riittäisivät, Heino valittelee.

Opetusministeriön kaavailemat aloituspaikkaleikkurit eivät koske hoitoalaa. Kuluvan vuoden alusta aloitti jälleen uusi 25 aikuisopiskelijan ryhmä.

Ei vain työttömille

Aikuiset eivät suinkaan siirry hoitoalalle pelkästään työttömäksi jäätyään. Myös sisältö houkuttelee.

– Tyypillinen alanvaihtaja on noin 40-vuotias nainen, joka alkaa pohtia, mitä oikeasti haluaisi elämässään tehdä, Heino kuvailee.

Kirjoa kuitenkin riittää. Opinto-ohjaaja marssittaa eteen luokallisen opiskelijoita, joilla on hyvin erilaiset taustat ja syyt hakeutua hoitoalalle. Esimerkiksi valkeakoskelainen Petri Kaakinen on viisikymppinen metsätalousinsinööri, jolla on 20 vuoden työkokemus siltä alalta.

– En yhtään päivää ollut työttömänä, mutta metsäpuolella työt ovat vähenemässä. Halusin myös käytännön työn, kun viime vuodet olen istunut koneen ääressä. Urheilullisena ihmisenä se ei miellyttänyt, Kaakinen kertoo.

Lähihoitajakoulutus on täyttänyt kaikki odotukset.

– On todella hieno tilaisuus, että pystyy vielä muuttamaan kuvioita, mies kiittää.

Koulutuksen taso yllätti

Myös graafisen alan artesaani Leena Mörsky, baariesimiehenä vakituisessa paikassa työskennellyt Marjo Väre, kuvataitelijan koulutuksen saanut Panu Jauhiainen ja valtion viraston henkilöstöhallinnossa työskennellyt Tuija Vaittinen kehuvat antaumuksella koulutusta.

– Meistä tulee todella rautaisia ammattilaisia! Olen yllättynyt koulutuksen tasosta, Mörsky intoutuu kehumaan.

Alan heikkoa palkkausta moni pitää miinuksena, mutta esimerkiksi Marjo Väreelle pitkäaikainen haave työskennellä lasten sai astumaan ”hirveän suuren kynnyksen” yli.

– Tarkoitus on kouluttautua lastentarhanopettajaksi asti. Lukion todistukseni on niin heikko, että tämä oli siihen ainoa keino, Väre kertoo.

Myös Panu Jauhiaista ja Tuija Vaittista houkuttelee työn sisältö ja merkityksellisyys

– Aikuisiällä huippupalkka ei ole enää niin tärkeää. Sitä paitsi, mikään muu koulutus ei anna niin laajoja mahdollisuuksia kuin tämä, Vaittinen päättää. (HäSa)

Päivän lehti

2.4.2020