Kanta-Häme

Lähijunien suosio kasvussa

Parolan rautatieasemalla on pimeää ja aavemaisen hiljaista. Ohitse kiitävä juna heittää lumilastin seisakkeella seisovien hiljaisten hahmojen päälle.

On arki ja kello on vain himpun yli aamuseitsemän. Nyt odotetaan päivän ensimmäistä taajamajunaa. Pimeyden keskeltä ilmaantuu yksinäisiä hahmoja juuri, kun taajamajuna H9646 Tampereelta Riihimäelle hiipii seisakkeelle.

– Aamuisin sitä aina toivoo, ettei joutuisi tervehtimään ketään tuttua, sillä aikataulu on todella tiukka. 25 minuuttia kävelyyn kotoa Parolan asemalle, kuusi minuuttia junassa Parolasta Hämeenlinnaan ja siitä vielä parin kilometrin kävely töihin. Ei siinä ole viivyttelylle aikaa, viime tipassa junaan harpponut Kari Niskanen huomauttaa.

Muutamassa sekunnissa juna on imaissut sisäänsä hattulalaiset ja jatkaa kohti Hämeenlinnaa. Vaunut ovat melkein täynnä töihin meneviä aikuisia. Suuri osa matkalaisista poistuu kyydistä Hämeenlinnassa, loput jatkavat Turengin ja Ryttylän kautta Riihimäelle.

– Junat ovat aina melkein täynnä. Etenkin neljän jälkeen Hämeenlinnasta pohjoiseen lähtevästä junasta saa oikein etsiä istumapaikkaa, Niskanen sanoo.

Riittävän eksoottista

Niin Kari Niskanen kuin Turengin asemalta tottuneesti junan kyytiin loikkaava Katja Pirttiojakin myöntävät junalla matkustamisen olevan eksoottinen vaihtoehto Kanta-Hämeessä. Yleensä työmatkat taitetaan omalla autolla tai pakon edessä bussilla.

Pirttioja ja Niskanen eivät ole kuitenkaan mitään laumasieluja. Vielä muutama vuosi sitten Kari Niskanen polki kesät talvet polkupyörällä töitöihin Parolasta Hämeenlinnaan. Matka taittui kovassakin pakkasessa mainiosti, mutta sitten mukavuudenhalu voitti.

– Viime vuodet olen kulkenut lumettoman ajan polkupyörällä ja muuten junalla. Pari kertaa viikossa joudun turvautumaan omaan autoon, Niskanen myöntää.

Katja Pirttiojalle junalla matkustaminen on paitsi taloudellinen myös ekologinen valinta. Hän ei ymmärrä, miksi ihmiset valittavat julkisen liikenteen puutteista, jos eivät edes käytä julkista liikennettä. Pirttioja on varma, että junien suosiminen lisäisi myös niiden vuoroja.

– Minä matkustan junalla periaatteesta. En edes pidä autolla ajamisesta, vaan haluan suosia julkista liikennettä, kun sitä kerran on vielä tarjolla. Olen niin tottunut kulkemaan junalla, etten näe siinä mitään erikoista.

Freelancekääntäjä tekee töitä kotona, mutta vetää zumbaa torstaisin Iittalassa. Välillä paikasta toiseen siirtyminen on aikamoista vääntöä, jos mukana pitää työntää kärryissä esimerkiksi kaiutinta. Oman ongelmansa aiheuttavat myöhästymiset, jotka ovat Katja Pirttiojan mielestä kuitenkin suhteellisen harvinaisia.

– Ihan syyttä suotta junien myöhästelystä nostetaan sellainen haloo.

Ei helppoa, mutta halpaa

Taajamajunalla kulkeminen vaatii melkoista vaivannäköä, mutta edullista se on. Esimerkiksi Parolasta Hämeenlinnaan pääsee halvimmillaan 2,30 eurolla. Kun Katja Pirttioja matkustaa vetämään kalvolalaisille zumbaa, pulittaa hän junamatkoista Turengista Iittalaan 5,50 euroa.

Junalla pääsee myös nopeasti. Esimerkiksi juuri Turengista Iittalaan matkustaminen kestää vain reilut 20 minuuttia.

– Aikamoista säätämistä matkustaminen kyllä välillä on, sillä junia kulkee aamulla ja iltapäivällä. Välissä on monen tunnin tauko, kun ei pääse yhtään minnekään. Kulkuneuvosta toiseen siirtymisen täytyy tapahtua nopeasti, sillä myöhästyminen tietää parin tunnin odottelua.

Katja Pirttiojalle sattuu ja tapahtuu, mutta junaihmiset ovat oma lajinsa. Ilmeisesti julkinen liikenne kasvattaa käyttäjilleen lehmän hermot. Kun paikallispendelöitsijöiden pitäisi vaihtaa kahdessa minuutissa suuntaa etelän junasta pohjoisen junaan, tekee kunto stopin. Turengin alikulkutunnelin mäet ovat reissaajille liikaa, mutta juna odottaa puuskuttajia kiltisti asemalla.

Taajamajunissa matkustaminen alkaa yhtäkkiä tuntua pendolinoja inhimillisemmältä vaihtoehdolta.(HäSa)

Päivän lehti

3.6.2020