Kanta-Häme

Laihduttaminen oli mieluisa projekti

Hämeenlinnalaisen Saija Karevaaran paino on vaihdellut tosi paljon. Nuorena hän painoi alimmillaan 42 kiloa ja keski-ikäisenä enimmillään 106 kiloa.

Nyt paino on suurin piirtein 70 kiloa. Hän laihdutti pari vuotta sitten vähän yli 50 kiloa, mutta lihoi sitten 15 kiloa takaisin. Lihomisestaan huolimatta hän painaa nyt 30 kiloa vähemmän kuin tuhdeimmillaan.

– Olen nyt tyytyväinen. Ajattelen, että voisin vielä laihduttaa ne kertyneet viisitoista kiloa, ja tiedän, että pystyisin sen tekemään. Mutta olen siis tyytyväinen nykytilanteeseenkin.

Siitä hän on varma, ettei enää liho satakiloiseksi. Näin jälkikäteen hän ei edes ymmärrä, että niin pääsi käymään.

– Olen tutkinut vanhoja perhejuhla- ja muita kuvia. Että tuossa olen tuonnäköinen ja tuossa näytänkin sitten valaalta.

– Minulla meni tosi kauan, etten käynyt lainkaan vaa’alla. Jotenkin lihominen pääsi yllättämään. Mutta toisaalta tajusinhan tietysti jotain, kun koko ajan piti ostaa isompia vaatteita.

Nyt Saija Karevaara kertoo käyvänsä vaa’alla lähes päivittäin.

Kokeneena laihduttajana Saija Karevaaraa ärsyttää se, että nykyään korostetaan elämäntaparemontin tärkeyttä. Hänen oma poikansakin aina muistuttaa siitä.

– Elämäntaparemontti sopii tietysti monille, mutta minä en olisi pystynyt laihduttamaan esimerkiksi liikuntaa lisäämällä ja syömistä vähentämällä. Minulle laihduttamisen on oltava projekti.

Saija Karevaara löysi projektinsa tueksi Cambridge-ohjelman ja sen kautta oman valmentajan.

– Valmentajani oli nainen, joka oli itse aiemmin laihduttanut. Hänen tukensa oli erittäin tärkeää. Jos joskus repsahdin, valmentaja ei ikinä moittinut.

Cambridge-menetelmä on kallis, mutta Karevaara sanoo, ettei hän kadu yhtään euroa, jonka on laihduttamiseen kuluttanut.

– Ja kyllä ne herkutkin aikoinaan maksoivat!

Cambridgessa laihduttaminen aloitetaan rajusti, mutta Karevaara sanoo, että hän söi koko ajan yhden oikean aterian päivässä.

– En voisi syödä vain joitain litkuja. Tarvitsen oikeantuntuista ruokaa. En koskaan myöskään laskenut kaloreita. Sellainen ei ole minua varten.

Hän kävi Cambridge-valmennuksessa vuoden ja neljä kuukautta. Hän lopetti siinä vaiheessa, kun oli laihtunut 45 kiloa.

– Lopetin kesken, kun elämään tuli myllerryksiä, muun muassa avioero. Lopettaminen oli ehkä virhe. Toisaalta pääsen sinne takaisin koska vain.

Karevaara on itse asiassa ollutkin Cambridge-ohjelmassa uudestaan pariinkin otteeseen, esimerkiksi viime keväänä hän pudotti siellä kahdeksan kiloa.

– Mutta kesällä tein ihanan matkan Nizzaan, ja siellä tietenkin syötiin paljon. En kadu yhtään. Ja nyt haaveilen, että pääsisin Ranskaan ensi kesänä pyöräilymatkalle.

Vaatteet olivat yksi syy siihen, miksi Karevaara halusi laihtua. Hän on aina halunnut pukeutua tyylikkäästi, mutta yli satakiloiselle 156-senttiselle naiselle ei ole tarjolla paljon muuta kuin mustia verkkareita ja kaapuja.

Juhlavaatteesta oli ostettava pitkälle naiselle tarkoitettu koko ja lyhennettävä sitten vaate niin, että se menetti mallinsa.

– Yhdessäkin kuvassa minulla on perhejuhlassa todella kallis pellavajakkupuku ylläni, mutta se ei näytä miltään.

Kun hän ei saanut hyvännäköisiä vaatteita, hän keskittyi shoppailemaan kenkiä, laukkuja ja koruja. Tosin kaikki jalkineetkaan eivät käyneet – hän joutui vain haaveilemaan ballerinoista ja pitkävartisista talvisaappaista.

Mutta ehkä vaatteitakin suurempi ongelma oli kaikenlaisen olemisen ja liikkumisen vaikeutuminen.

– Minun oli vaikea löytää hyvää istuma-asentoa yleensä missään. Aina piti myös katsoa, mihin edes uskallan istuutua. En myöskään pystynyt istumaan jalka toisen päällä, niin kuin naiset yleensä istuvat.

– Ja pyöräily oli hankalaa, kun vatsa osui polviin.

Karevaara ei kuitenkaan antanut kilojen paljon rajoittaa elämäänsä. Hän rakastaa kesällä rannalla oleilua ja uimista, joten hänhän meni rannalle – lasten kanssa tai ilman lapsia. Ei hän hävennyt itseään.

Mutta nyt laihduttuaan hän on sitä mieltä, ettei satakiloisena olisi voinut kuvitellakaan menevänsä esimerkiksi lavatansseihin tai yökerhoon.

Ja hän sanoo suoraan, että suuri ylipaino vaikuttaa myös seksielämään.

– Vaikka toinen sanoisi, ettei sillä ole merkitystä, itselle on. Satakiloisena en tuntenut itseäni pätkääkään naiselliseksi. Olin naisena aivan hukassa.

Saija Karevaara rakastaa kulttuuririentoja. Hän on huomannut, että nyt hänen tulee lähdettyä aiempaa aktiivisemmin oopperaan, teatteriin ja konsertteihin.

– On niin paljon mukavampaa lähteä johonkin, kun voi pukeutua.

Karevaara ei muuten pannut koko vaatekaappiaan uusiksi, vaikka laihtuikin viisikymmentä kiloa.

– Minulla oli paljon laadukkaita vaatteita. Valitsin niistä lempparini ja vein niitä ompelijalle, joka pienensi ne sopiviksi. Toki ostin myös uusia.

Miksi Karevaara sitten aikanaan lihoi niin paljon? Hän on itse oikeastaan vasta jälkikäteen ymmärtänyt, että hänellä oli aivan epänormaaleja syömiseen liittyviä addiktioita.

– Ostin kilon karkkipusseja, kävin Mäkkärillä ja ahmin Aino-jäätelöä.

Mäkkärillä käynti oli hänelle maanantai-illan kohokohta, jota hän odotti koko päivän.

– Menin autokaistalle ja tilasin aina McFeast-aterian, jonka hotkaisin heti autossa.

– Viimeiset ajat häpesin syömistäni ja söin salaa.

Karevaara ei ole kuitenkaan mennyt äärimmäisyydestä toiseen. Hän voi käydä nykyäänkin Mäkkärillä, ostaa irtokarkkeja ja syödä Aino-jäätelöä. Määrät eivät vain ole samoja kuin ennen, eikä herkuttelu ole niin säännöllistä.

– Sen olen päättänyt, etten juhlissa ota enää kaikkea, mitä on tarjolla, ja jos järjestän jotain itse, en enää hulluna leivo erilaisia kakkuja ja piirakoita kymmentä lajia. Pari kolme saa riittää.

– Kaloripitoiset limsat jäivät kokonaan pois, samoin maito. Jano- ja ruokajuomana on ainoastaan vesi, jota juon kaksi litraa päivässä. Ennen laihduttamista join maitoa hulluja määriä. HäSa