Kanta-Häme

Laittomat

Olohuoneessa näyttää juuri siltä kuin lapsiperheen olohuoneessa kuuluukin näyttää. Esikoisen duplorakennelmat ovat levittäytyneet pöydälle, tavarat ovat vähän siellä ja täällä.

Kolmikuinen kuopus tasapainottelee päätään vahvistuvan niskansa varassa, ottaa katsekontaktin ja hymyilee niin, että maailma seisahtuu.

Kaiken keskellä seisovat Kaisa ja Elina Tervahauta, toisilleen rakkaudesta lupautuneet. Viranomaisten silmissä he elävät rekisteröidyssä parisuhteessa, itse he ajattelevat olevansa naimisissa.

Naimisissa.

Sitä määritelmää Tervahaudat itsestään käyttävät, vaikka tietävät, että tunteet saattavat kuumentua yllättävänkin nopeasti. Tämän osoitti pari viikkoa sitten eduskunnassa käyty lähetekeskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista.

– Kuuntelin keskustelua kuulokkeet korvilla, sitä ei voinut lapsen kuullen kuunnella, Kaisa Tervahauta sanoo ja viittaa kolmevuotiaaseen esikoiseen.

Tervahautojen mielestä keskustelu oli osin asiatonta ja huonosti perusteltua. Tosin he ilokseen huomasivat joukossa olleen myös paljon lakiehdotuksen puolestapuhujia.

– Vastustajien perustelut olivat pitkälti sitä, että avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, koska se on naisen ja miehen välinen liitto, Elina Tervahauta sanoo.

He ihmettelevät, miten helppo on sivuuttaa se, että vanhanaikaiseksi osoittautunutta avioliittolakia on kyetty muuttamaan aiemminkin.

Esimerkiksi epileptikoilla ei ollut oikeutta avioitua vuoden 1929 avioliittolain mukaan. Laki kielsi myös kuuromykkien väliset avioliitot aina vuoteen 1969 asti.

Yksiselitteinen ei ole ollut myöskään naisen ja miehen välinen asema lain silmissä. Vasta vuoden 1929 avioliittolaki ryhtyi pitämään naista ja miestä oikeudellisesti tasavertaisina.

Ja sitten on se Raamattu.

Kaisa Tervahauta huokaisee syvään. Laki on laki ja Raamattu on Raamattu.

– Kysehän ei ole siitä, että tässä ryhdyttäisiin nyt mitään kirkkohäitä vaatimaan. Kirkolla on jatkossakin oikeus päättää, keitä he vihkivät.

Mistä tässä sitten on kyse?

Tervahautojen mielestä kyse on tasa-arvosta, tarpeesta vähentää byrokratiaa ja sujuvoittaa asioita.

Tervahaudoilla on yhteinen sukunimi, mutta toisin kuin aviopareilla, heidän piti se Kaisalle yhdessä anoa. Puoli vuotta kestävään nimenmuutokseen kuului se, että nimi kuulutettiin Virallisessa lehdessä.

– Ja olisihan kivaa, jos seksuaalista suuntautumista ei tarvitsisi tuoda epäsuorasti esiin jatkuvasti, kun erilaisia lomakkeita täyttää.

On myös asioita, joihin lainsäädäntö ei vaikuta, mutta joihin kaivattaisiin kipeästi muutosta.

Jos kolmikuisen kuopuksen synnyttänyt Elina Tervahauta sattuisi kuolemaan nyt, tulisi vauvasta orpo.

Tähän tilanteeseen ei edes tasa-arvoinen avioliittolaki toisi parannusta. Laki tekisi yhdessä adoptoimisen mahdolliseksi, mutta perheen sisäiseen adoptioon sillä ei olisi vaikutusta.

Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä ei usko, että yksikään suomalainen mies- tai naispari tulisi adoptoimaan lasta yhdessä ainakaan vuosiin. Tähän on hänen mukaansa monia syrjiviäkin syitä.

Perheen sisäinen adoptio sen sijaan on jo nyt arkipäivää monissa sateenkaariperheissä, niin Tervahaudoillakin.

Avioliittolain myötä ei myöskään tule mahdolliseksi naisparille tunnustaa lapsen vanhemmuutta tai tulla oletetuksi vanhemmaksi avioliiton perusteella. Tämä kaikki vaatii muutoksia nimenomaan isyyslakiin, joka on juuri hallituksen harkinnassa.

Perheen sisäinen adoptio hyväksyttiin samaa sukupuolta oleville pareille vuonna 2009, mutta käytännössä prosessi on kuitenkin jähmeä ja hidas. Tervahautojen hakemus on jo käräjäoikeudessa, päätöstä odotellaan.

Esikoisen kanssa odottelua kesti 3,5 kuukautta.

– Periaatteessa aika oli lyhyt, sillä esimerkiksi Tampereella adoptioprosessissa menee kuulemma jopa vuosi, Kaisa Tervahauta sanoo.

Kolmen ja puolen kuukauden käsittelyaika on kuitenkin kohtuuton. Näin sanoo Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Jämsä. Hänen mukaansa käsittely voidaan hoitaa parhaimmillaan jopa parissa viikossa. Näin asiat hoituvat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.

Käsittelyaikaa voi venyttää käräjäoikeuskäsittelyn lisäksi sosiaalityöntekijän tekemä adoptioneuvonta. Tavallisesti syy on jälkimmäisessä.

– Lapsen etu vaatii, että adoptio vahvistetaan niin pian kuin mahdollista. Lapsen etuhan vaatisi, että se voitaisiin vahvistaa jo ennen syntymää, kuten heteroperheissä voidaan. Siksi toivomme, että pian säädettävä isyyslaki muuttaisi tämän tilanteen naisparien kohdalta, Jämsä sanoo.

Hämeenlinnan kaupunki ostaa sateenkaariperheiden adoptiopalvelut Pelastakaa Lapset ry:n Tampereen paikallisyhdistykseltä.

Mitä jos Elinalle olisi tapahtunut synnytyksessä jotain?

Olisivatko sosiaaliviranomaiset vieneet lapsen? Olisiko auttanut, jos pariskunnalla olisi ollut selkeä tahdonilmaus siitä, että Kaisasta tulisi lapsen toinen vanhempi, tapahtui mitä tahansa?

Entä, jos Elinalle ehtisi vielä tapahtua jotain, ennen kuin käräjäoikeuden päätös tulee?

– Meidän molempien vanhemmat ovat onneksi ihan sujut asian kanssa, joten luotan siihen, että asiat järjestyisivät. Mutta en tiedä, mitä tapahtuisi, jos niin ei olisi, Tervahaudat sanovat.

Hitaaksi ja osin kummalliseksi prosessin tekee se, että samaa sukupuolta olevan pariskunnan perheen sisäisen adoption kanssa menetellään kuin kyse olisi perheen ulkopuolisesta adoptiosta. Kaisan on täytynyt tehdä tiliä muun muassa tuloistaan ja terveydentilastaan.

Kaiken lisäksi kysymyspatteristo on suunniteltu heteroperheitä varten.

Lomakkeissa kysytään muun muassa, onko pariskunta ajatellut joutuvansa jossain vaiheessa kertomaan lapselle, etteivät molemmat ole lapsen biologisia vanhempia. Tämän lisäksi kysytään, onko lapsen mielipidettä adoptioasiaan tiedusteltu.

– Jotenkin sitä kyllä toivoisi, että lastensuojelu käyttäisi rahat jollain muulla tavalla, Tervahaudat sanovat.

Oman mausteensa asioiden kulun sujuvuudelle antaa myös se, millaisen sosiaalityöntekijän kanssa perhe asioi. Tervahaudat kiittelevät, että tämänkertaisen sosiaalityöntekijän kanssa asiat sujuvat joustavasti ja asiallisesti. Ensimmäisellä kerralla sekä työntekijä että tämän asenne olivat erilaiset.

Perheen sisäiseen adoptioon kuuluu, että perhe saa adoptioneuvontaa sosiaalityöntekijältä. Mikään laki tai asetus ei kuitenkaan tarkasti määrittele miten neuvonta toteutetaan.

– Käytännössä usein on sovellettu sitä tapaa, jolla käsitellään lapsettomien ja perheen ulkopuolelta adoptoivien tilannetta. Se vain on aivan väärä tapa tähän tilanteeseen. Adoptioneuvonnan tarkoitus on varmistaa lapsen etu. Käytännöt olisi kyettävä sovittamaan yhteen, Juha Jämsä sanoo.

Parhaimmillaan systeemi toimii kuten Helsingissä. Siellä sosiaalityöntekijä tapaa parin kerran, minkä jälkeen kirjoitetaan paperit valmiiksi. Turussa neuvontaprosessi taas saattaa kestää jopa puoli vuotta useampine kotikäynteineen ja muine tapaamisineen.

– Adoptio on tässä yhteydessä väärä prosessi. Siinä tuhlataan hurjasti yhteiskunnan resursseja. Vastaava tilanne heteroparin kohdalla on, että isä tunnustaa isyyden, Jämsä painottaa.

Vuonna 2012 Suomessa toteutettiin 90 sateenkaariperheiden perheen sisäistä adoptiota.

Palataanpa vielä hetkeksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Parhaimmillaan sen hyväksymisellä voisi Tervahautojen mielestä olla vaikutuksia myös ihmisten asenteisiin.

– Toivomme, että konservatiivisemman ajatusmaailman omaavatkin alkaisivat suhtautua samaa sukupuolta olevien liittoihin hyväksyvämmin samoin kuin esimerkiksi naisten äänioikeuteen aikanaan. Kyllä sillekin varmaan vastustajia löytyi, mutta nykyään tuskin kukaan konservatiivikaan enää vastustaa asiaa, he sanovat.

Kaikesta hälinästä huolimatta Tervahaudat suhtautuvat lain läpimenoon luottavaisesti. Sitä paitsi, koettiin jo lähetekeskustelussakin myönteisiä yllätyksiä.

Tällainen yllätys oli muun muassa se, kun eräs kansanedustaja kertoi aikovansa äänestää lain puolesta, vaikka samaan aikaan kertoi pitävänsä itse avioliittoa naisen ja miehen välisenä asiana.

– Tämä jos mikä kielii vahvasta oikeustajusta. Että vaikka itse ajattelee toisin, on valmis asettumaan lain puolelle, koska pitää sitä tasa-arvon kannalta tärkeänä, he sanovat.(HäSa)