Kanta-Häme Forssa

Luvassa 150 kilometrin rypistys – Kirsi Laakso luottaa peesiin

Kirsi Laakso nousi kymmenisen vuotta sohvalta pyörän selkään. Nyt hän polkee Forssan Suvi-illassa 140 kilometriä
Kirsi Laakso nauttii kesäisistä pyörälenkeistä. Suvi-illassa hän polkee pitkän 140 kilometrin matkan. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kirsi Laakso nauttii kesäisistä pyörälenkeistä. Suvi-illassa hän polkee pitkän 140 kilometrin matkan. Kuva: Lassi Puhtimäki

Forssan Suvi-illan ohjelmassa on ensi kertaa pitkä, peräti 140 kilometrin mittainen pyöräilymatka. Pyöräilyä harrastava forssalainen Kirsi Laakso ei pelkää rankkaa haastetta, vaan ilmoittautui matkalle mukaan.

Laakso on pitänyt talven kuntoa yllä pelaamalla ringetteä ja käymällä kuntosalilla. Pyöräilykautta hän on vasta aloitellut, mutta kilometrejä ehtii kertyä kyllä riittävästi ennen 15. kesäkuuta, jolloin Suvi-ilta järjestetään.

– Tässä vaiheessa kevättä tuo 140 kilometriä tuntuu vielä aika pitkältä matkalta, naurahtaa Laakso, jolle Suvi-illan 95-kilometrinen on hyvinkin tuttu rypistys.

Haaste ei hirvitä Laaksoa, sillä hän on pyöräilyharrastuksen aloitettuaan joka vuosi pystynyt yli sadan kilometrin lenkkeihin. Suvi-illan 95 kilometriä on pyörän selässä kulkenut vauhdikkaimmin vuonna 2016, jolloin aikaa kului 2.55. Se on napakkaa 31 kilometrin tuntivauhtia.

– Luotan peesiin, matka poljetaan ryhmäajona.

Pyöräilijöille on Suvi-illassa tarjolla kolme eri matkaa: 35 kilometriä, 95 kilometriä ja uutuus 140 kilometriä. Pisimmällä matkalla pyöräilijät jaetaan kolmeen eri vauhtiryhmään, joita vetävät Kaupin Kanuunoiden kovakuntoiset pyöräilijät.

Laakso on lähdössä ryhmistä keskimmäiseen, jossa vauhti on 28–30 kilometriä tunnissa.

– Kyseessä ei ole kisa, vaan ajatuksena on päästä matka läpi.

Kaikki alkoi elämäntaparemontista

Kirsi Laakso on harrastanut pyöräilyä kohta kymmenisen vuotta.

– Tein vuonna 2010 täydellisen elämäntaparemontin. Sitä ennen liikuin lähinnä sohvan ja jääkaapin väliä. Tuli sellainen olo, että nyt on tehtävä jotain ennen kuin paikat hajoavat, Laakso kertoo.

Kunto on vuosien varrella noussut kohisten, olo parantunut ja matkat pidentyneet. Aivan suoraan kehityskäyrä ei ole näyttänyt ylöspäin, nelikymppisillä kun tuntuu aina tulevan joitakin mutkia matkaan.

– Olin parhaassa kunnossani ehdottomasti 2016. Sitten pari vuotta oli hankalampaa, kunnes saatiin selville, että olin kärsinyt raudan puutteesta. Nyt se puoli on kunnossa ja kunto taas nousussa, Laakso kertoo.

Mikäs siinä polkiessa, kun kesä on lämmin

Laakso pyrkii harrastamaan monipuolisesti liikuntaa, mutta hänelle maantiepyöräily on se mieluisin laji. Laakson mies harrastaa myös pyöräilyä ja nuoremmat lapsetkin ovat innostuneet lajista.

– Eihän mikään ole parempaa, kun sellainen kesä kuin viime vuonna ja siihen kunnon pyörälenkki.

Kesäisin Laakso pyrkii tekemän viikossa 4–5 lenkkiä. Pääosa niistä on rentoja parin tunnin arkilenkkejä lähiseudun teitä pitkin. Murronkulma, Kalsu-Kuuma ja Susikas ovat Laakson suosikkisuuntia.

Reipasta vauhtia etenevä pyöräilijä polkee kilpapyöräilijöiden tapaan mieluiten maantiellä, ei pyöräteillä. Tähän ovat syynä mukavuus ja turvallisuus.

– Osa pyöräteistä on siinä kunnossa, että jos ajan niitä maantiepyörällä, minulta tippuvat paikat hampaista.

– Ja on se turvallisuuskysymyskin. Lenkeillä mennään 30 kilometrin tuntivauhtia. Jos siihen yhdistetään pyörätiellä liikkuvat pienet lapset tai koira pitkän flexin päässä, voi tulla vaarallisia tilanteita. Tällä seudulla on sen verran vähän liikennettä, että me emme mielestäni haittaa autoilijoiden liikkumista, vaikka poljemme lenkit maantiellä, Laakso jatkaa.

Hauskaa pitää olla

Laakso ei aseta itselleen sen suurempia pyöräilytavoitteita. Se riittää, että pyöräily on hauskaa ja pitää kunnossa.

– Tavoitteena on lähinnä se, että pyöräilyä pystyisi harrastamaan jatkossakin. Tämä on sopivaa vastapainoa työllekin, päiväkodin johtajana työskentelevänä Laakso kertoo. HÄSA