Kanta-Häme

Lanit ovat syrjäyttäneet limudiskot

Poikavoittoinen nuorisoporukka istuu Parolan lukion liikuntasalin hämärässä tietokoneitaan ja pelikonsoleitaan naputtaen.

Keskittyneen ruudun tuijotuksen ja hiljaisuuden rikkoo hiljainen jutustelu ympärillä kiertelevien kavereiden kanssa sekä ajoittain kuuluva sihahdus, kun joku avaa limupullon tai enegiajuomatölkin.

Lauantaina ensimmäistä kertaa Hattulassa järjestetty ParoLAN-tapahtuma veti paikalle lähes 30 oman koneensa kanssa läpi yön kestävään pelisessioon valmistautunutta nuorta. Yhteentoista asti paikalla oli myös iltalipun lunastaneita, joille järjestettiin pelikonsoliturnaus ja muuta ohjelmaa.

Tapahtuma oli suunnattu 13–29 -vuotiaille, osanottajien ikäjakauman painottuessa vahvasti yläkoululaisiin.

– Ei täällä ole edes ketään lähellekään 25-vuotiasta, laneja järjestänyt Joonas Heikkilä kertoi alkuillasta.

Roskaruoka kuuluu laneihin

Lanien käytössä oli lukion satamegainen kuituyhteys, joka ainakin illalla toimi moitteettomasti. Syytä olikin, sillä illan ja yön pääteemana oli vain ja ainoastaan pelaaminen, johon lupailtiin taukoa iltayhdeksältä Kotipizzan lähetin muodossa.

Muuten eväslinja oli vahvasti sipsi-suklaa-hiilihappo-pitoista.

– Se kuuluu lani-kulttuuriin, Sini Lukka, 16, valisti.

Mitä kiehtovaa siinä on, että pelaa tuntikaupalla luurit päässä samassa huoneessa toisten omiin koneisiinsa keskittyneiden kanssa?

Osallistujia jututtaessa selvisi, että lanit on 2010-luvun vastine limudiskoille. Ruutu ja pelit vetävät väkeä enemmän kuin musiikki ja savu.

– Diskot ovat lasten juttuja, ei niissä kukaan jaksa käydä, Lukka totesi.

Saman koneen ääressä viihtyivät Niina Antikainen, 17, ja Iina Pirhonen, 14, vahvistivat Lukan kertomuksen.

– Yläasteella ei ole diskoa tullut kertaakaan vastaan, Pirhonen totesi, eikä vaikuttanut sellaista myöskään kaipaavan.

Jos muiden kanssa halusi jutella, se onnistui aivan yhtä hyvin pelin sisällä tai Skypella kommunikoiden.

Hattulan kunnan nuorisotyöntekijä Jenni Koskivuori kertoi, että laneja pyrittiin järjestämään Parolaan ensimmäisen kerran jo viisi vuotta sitten, mutta silloin ketään ei kiinnostanut. Nyt aika oli tehnyt tehtävänsä.

– Jätimme tänä syksynä kokonaan Parola-rockinkin väliin, eikä kukaan ole edes kysynyt sen perään. (HäSa)