Kanta-Häme

Lapamato on harvinaisuus

Lapamato eli leveäheisimato on ainoa kalojen loinen, joka voi tarttua ihmiseen. Lapamadon voi saada raa’asta kalasta. Tartunta hoidetaan pois lääkekuurilla.

Lapamadon toukkien esiintyminen kaloissa ja sitä kautta ihmisissä laski jyrkästi 1970-luvulla.

–  Nykypäivänä voidaan jopa puhua, että lapamato on uhanalainen laji Suomessa. Kaloista mateen lisäksi toukkia voi esiintyä hauessa, ahvenessa ja kiiskissä, kalatalousneuvoja Petri Mäkinen Pro Agriasta kertoo.

Marketin kalatiskiltä ostetusta mateesta löytyneet madot ihmetyttivät taannoin Hämeen Sanomien lukijarouvaa. Mateen maksassa oli mustia pyöreitä täpliä ja ryynimäisiä kovia kohoumia.

Tottuneena kalankäsittelijänä rouva pakasti mateen nylkemisen jälkeen sen maksan ja mädin. Maksan pinnalle oli pakastamisen jälkeen noussut monta kuollutta matoa, joten maksa lensi kuitenkin roskikseen. Varmuuden vuoksi lukija pakasti myös mateen lihan.

– Veikkaan että rouva on kohdannut mateen maksassa haukimadon. Lapamadon toukat eivät ole niin sanotusti kystamaisissa rakkuloissa kuten haukimadot.  Lapamato on ainoa loinen sisävesikaloissamme, joka tarttuu ihmiseen, Petri Mäkinen sanoo.

Raa’assa kalassa tartuntavaara

Lapamadon toukkia voi esiintyä kalojen ruumiinontelossa ja lihaksessa. Lisäksi toukkia voi esiintyä kalan maksassa ja mädissä. Mäti täytyykin aina pakastaa kunnolla. Liha ja maksa on kypsennettävä huolellisesti.

Lapamatoa vastaan taisteli 1950–1960-luvuilla erityisesti sosiaalineuvos ja kansanedustaja Alli Vaittinen-Kuikka (1918-2006). Hänet muistetaan lapamatotaudin nitistämisestä koko maassa. Sosiaalineuvos sai tuolloin lempinimekseen Mato-Alli.

– Mato-Allin lausahdus oli: raaka kala, paha pala, siitä suuri munasato, josta tulee lapamato. Tämä lausahdus piti paikkaansa vielä 1960-luvulla, mutta ei sovellu tuollaisenaan nykypäivään, Petri Mäkinen muistuttaa. (HäSa)

Päivän lehti

1.4.2020